keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Tapettiarpajaiset

Tapetin valinta on ehkä epäkiitollisin tehtävä keskeneräisen työmaan huutaessa vielä muuta sisustusta suojakseen. Kolmen tapetointikerran kokemuksella ainoan varmaksi tietämäni ohjenuora onkin: luota aina ensituntumaan. Ensimmäisen "kolahduksen" jälkeen palaat samaan tapettiin uudelleen ja uudelleen.

Alla oleva Laura Ashleyn Heligan Floral lennähti verkkokalvoille sisustuslehdestä. Mokoma tapetti turmeli aikeet talovanhuksen ikävuosia kunnioittavasta sisustuksesta, tosin lohtu sinänsä ettei 10-20 -luvuilta kovin vivahteikkaita virityksiä tapetoinnin saralla löytyisikään. 



Seuraava päänvaiva oli makuuhuoneen Heliganille aisaparin löytäminen. Makuuhuoneesta on näköyhteys keittiöön ja tietysti toisinpäin - joten kovin riitaisia pareja ei tohtisi sävyjen suhteen seinille virittää. 


Varmin tarjokas tällä tietämin on Tapettitalon Atomi jonka jäljet johtaa 60-luvulle ja jonka lievähkö retrohenkisyys hivenen korpeaa. Toisaalta keittiö ansainnee tuoksujensa pitimiksi kukkia tai raitoja reippaamman kuviomaailman?




Nähtäväksi jää miten riitaisa vintagehenkisen Heliganin ja retrospirituaalisen Atomin liitosta tulee?
Vai löytyykö ennen liisterisangon avaamista vielä joku soveliaampi tarjokas keittiön seiniä kyllästämään...





sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Mummola vol. 4 "Tarula"

Eräänä päivänä kun pakkasin perheeni hikiseen Hiaceen, olimme aikeissa "ihan vaan ohikulkumatkalla mennä vilkaisemaan" kiinteistöä, jossa ei ollut sinä päivänä edes näyttöä. Perikunta siivoili pihoja purkautuessamme autosta, pahoitellen että tällä tavoin tulimme uteliaisuuttamme sammuttamaan. Hurmaava rouva esitteli meille nurkat, tutustutti perennoihin ja talon tarinoihin...

Tuntia myöhemmin löysin itseni soittamasta välittäjälle, jättäen 100 vuotiaasta talovanhuksesta tarjouksen. Viikkoa myöhemmin talo oli meidän. Kaikki yli 90m2 kerrosneliötä ja rakentamaton vintti, laho sauna ja vinossa virnistelevä piha-aitta.



Katto oli kaunis kuin kellohame - hollantilaismansardinen muoto oli Eliittikattojen kädenjälki 10 vuoden takaa, edellinen omistaja oli ollut talon muotoperimän suhteen tinkimätön ja mielessäni kiitin siitä sinnikkyydestä. 

Tuvan seinien hirret oli insuliiteista siivotut, mutta lattiaa varjeli turhankin hartaasti vanhat muovimatot kovalevyineen, niin tuvassa kamarissa kuin keittiössäkin. 




Aitta niiaa varoen tielle päin ja vähän vallattomammin taakse. Sillä sijoillaan se on ollut vuosia vuosia aikaisemminkin, tuskin tuo kuluvana kesänä päälle kaatuu. 




Makuukamari tuvan ovelta kuvattuna, taka-alalla kurkkii keittiö -


Eteinen, umpeen paneloituine ikkunoineen. 


 Ja keittiö josta on viimeisen vuorokauden aikana purettu likimain kaikki kuvassa näkyvä...



Ensimakua matkasta, joka on vasta aluillaan. Talovanhuksesta jonka kauppakirjassa luki ostajan kohdalla omat nimet, ei Entiwanhasen. Neljäs kerta toden sanoo - oliko vihdoin tullut aika tehdä mummola itsellemme? Paikka jossa riittäisi tilaa perheelle ja ystäville, olisi yltäkylläisesti tekemistä pihapiirin kukkapenkeissä ja kasvimaissa, riittäisi maisteltavaa marjapensaissa ja tilaa telmiä pihaleikeissä...

maanantai 21. toukokuuta 2012

Tällaisia ovat Suomen kauneimmat kesämökit


Ilta-Sanomat 17.5.2012 (Tarja Vilen)
Näiden kesämökkien sisustus ei koostu ylimääräisestä roinasta, vaan mökkeilyn ilon viimeistelee harkittu sisustus. Katso kuvat Suomen kauneimmista kesämökeistä!
http://www.iltasanomat.fi/asuminen/tallaisia-ovat-suomen-kauneimmat-kesamokit-katso-kuvat/art-1288469674213.html#comments-anchor

Etsimme Oikotie Asuntojen loma-asunnoista sekä vanhoja mummonmökkejä että modernimpia, jopa ympärivuotiseen käyttöön sopivia, kauneimpia kesämökkejä sekä rakennuksen että sisustuksensa puolesta. Tässä valintamme Suomen kauneimmiksi kesäkodeiksi:

Romanttinen mummonmökki
Todellinen mummonmökki Sysmässä. Vuonna 1940  rakennettua mökkiä on kunnostettu ja sisustettu huolella ja ihastuttavasti aikakautta kunnioittaen.






maanantai 7. toukokuuta 2012

Sinunko se on?

Talo, jolle annoin kolme vuotta aikaa ja ajatuksia. Rakastin sen ränsistyneestä reippaaksi, itsevarmaksi talovanhukseksi. Kymmenet käsiparit on koskeneet taloon talkoovuorollaan, naapurit silotelleet pihoja milloin hiekasta, milloin lumesta. Ystävät ja sukulaiset lahjoittaneet vanhoja tavaroitaan ja mieskulta uurastanut kolmatta kesää mokoman kimpussa kuin hullu puuroaan lusikoiden. 

Seuraavan vuoro kääntää sivu talokirjassa ja jatkaa tarinaansa sen kirjavassa historiassa. 

Vielä kerran Siimes, nurkasta nurkkaan...

  
Keittiö. Joka on jo moneen otteeseen tutuksi käynyt. Miesihmisen lattialankuista veistelemä pöytä jonka kauniit koivet jäävät liian vähälle huomiolle pöytäliinan alla. 


 Sysmän kirpputoreilta voit vielä löytää Arabian vaurioituneen kannun vitosella. 



Paneloidut keittiökaapistot tekevät tupakeittiölle paljon. Lautashylly on huudettu Huutonetistä ja samoja peruja lienee Arabian lautasetkin. Kolmessa vuodessa huutaa kumman paljon. Moni aarre odottaa jo seuraavaa mummolaa. 



Kamiinoiden kääpiö. Äänekoskelta lava-autolla Siimekseen matkustanut ärjy lämmönlähde, joka on niin perin kätevä ja suloinen, että taivuin maksamaan siitä liian pitkän pennin. 



Inhokkini. Jääkaappi. Miten sen ikinä sijoitatkaan - kaunistus siitä ei tulisi. Onnistumisen tunnetta ei syntynyt tälläkään kertaa, joten koristetaan kammotus nyt sitten vielä rumalla kahvinkeittimellä. Ei. Korjaan tilanteen jotenkin ennen helatorstain ensinäyttöä. 



Tupa. Liiteristä löytyneet suksivanhukset pääsivät kunniapaikalle tuvan seinälle. Takana avautuu peltomaisema joka kaunistuu kovin kesää kohden. Vanhalta työpaikalta pelastettu sohvaveteraani on tullut viimeiseen kotiinsa. 


Lempinäkymäni. Nurkka joka oli talon pelottavin näky. Kurja välikulku keittiöön on paneloitu umpeen. Muuri korjattu ja vanha kamiinapoloinen päässyt kauniille framille, saaden klapisylillisen kainaloonsa. Tulen räiskyessä harva kaipaa televisiota sohvanäkymäkseen?


Kamari. Etevä miesihminen takoi hyllynkannakkeet itse ja tarkkasilmäinen bongaa niistä Entiwanhasen nimikirjaimet EW. 


Kaksikko joka on kulkenut näin jo pitkään. Kumpikaan ei toimi. Mutta he ovat hauskoja. 




Kun vinon vanhan talon ovi ei pysy auki - voit turvautua silitysrautaan. 





Vintti. Se päiväunien pyhättö jonka kirkollisesta tunnelmasta sai makupaloja maalatessaan, sateen soittaessa kattopeltejä samalla kun raikas keväinen tuoksu kiipesi laudoituksen rakosista sisätiloihin. "Vintin futoni" ei sekään ole sen kummempi kuin kesää varten vintille nostetut väliovet jotka on kellistetty parin hirsiparrun päälle. 



Rouhean tilan rouhea valaistus syntyy toistaiseksi työttömiksi jääneistä raksalampuista. 


Rottinkidivaanin päälle lötköttelee riippukeinu, jonka voi nostaa koukkuihin katon rajaan - jos näkee syytä korkeammalle kurkottaa unia hakeakseen...


Ahdas porstua paljastaa miksi väliovet ovat silminnähden sievemmät vintin "vutonina".


Naulakko johon rakastuin vuosia sitten Loviisan WWP:llä. Näin kauan sen kesti päästä kotiin. 





Saunatupa sai paneelit ja avartui yhdeksi tilaksi kahden kopin sijaan. Naulakko on veistelty männyn latvasta ja peilin kehykset tehty ylijäämä paneeleista. Verhot ovat pari virttynyttä tyynyliinaa ja tuolit pelastettu kuolemantuomiolta. 


Löylyhuone joka tarjoilee suloiset löylyt ja lokoisat oltavat..




Kiitos. Mukana elämisestä ja myötätunnosta. 














keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Hiljainen myynti

Mummola muutti jo Oikotielle - vaikkakin valmiiksi asti on vielä vähän matkaa. Korvamerkintöjä on ropissut tasaiseen tahtiin ja toivotaan että kevään kuluessa joku löytää tästä kesäkotinsa. Kuvia rapsahtelee lisää sitä mukaan kun työt etenee ja Siimes siirtyy oikeasti myyntiin...

http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-loma-asunnot/7111829

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Talviunta

Mökkien nukkuessa talviuntaan, bloggaan Lilyssä: http://www.lily.fi/palsta/entiwanhanen


Lilyn palstani täyttyy kirpparilöydöistä ja kotinurkkien kurkkimisesta. Toisinaan vihjaisen suloisista mökkilöydöksistä tai huokailen hurmaavien kotien parissa...

perjantai 20. tammikuuta 2012

Otteita remonttialbumista "Ensisilmäyksestä viimenäkemään"

Mielen ja motivaation ruokkimiseksi on hetkittäin tarve paeta katsomaan kuvia, jotka räpsin Siimeksestä  ensisilmäyksellä 2009. Vaikkakin valmiiksi asti on vielä matkaa - kuvista huomaa miten pitkän ja pimeän matkan on tullut talopoloisen kanssa jo kulkeneeksi...


Vanhojen kaapistojen rungot oli niin kurjakuntoiset ettei niistä jäänyt mitään säästettäväksi - sääli vain, vanhan kierrättäminen on aina jotenkin hienotunteisempaa. Uusi kaapisto rakennettiin saunan ylijäämä paneleista. 
Lattiaan uponnut leivinuunin rohjake lähti kilonpalasina kankaalle. Kamiina sen sijaan löysi uuden elämän kamarin puolelta :) Tilalle löytynyt kotiliesi pelastettiin Äänekoskelta, serkun vanhasta pihamökistä. Takana oleva oviaukko jouduttiin paneloimaan umpeen, vaikkakin tässä räpsäisyssä vielä avonaisena.

Ah noita vaaleansinisiä kovalevyseiniä...! Kuvassa siis kamarinnurkkaus, paneeliseinän takana keittiön kaapistot.
Valaisimen olisin valmis luovuttamaan uuteen kotiin, puhdistan sen ja laitan paremman kuvan tänne kevään aikana. Ensimmäinen ehtiväinen saa sitä vielä ihan kivan ja toimivan kapistuksen kattoonsa.

Virttynyt vihreä ulkoasu ja lahonnut kuisti, joka jouduttiin nikkaroimaan perustuksia myöten uusiksi.
Tosin tässä vielä kuistin maalaus viimeistä metriä vaille valmis... Kuistin edustaja huutaa Norjanangervo-pensaita suojakseen.

Rehevöityneen pihan taakse kätkeytyi piharakennus, jonka toisessa päässä sijaa tekee puuliiteri - ja toisessa sauna. Sauna purettiin sisätiloiltaan maan tasalle ja uusi betonilaatta valettiin vanhan paikalle. Pihapuustoa raivattiin isolla kädellä ja nyt kuisti komistaa uuden saunan edustaa. Kuistin käsijohteet vielä maalaamatta...

Vanha kamiina löysi paikkansa kamarin kainalosta. Uskomaton tehopakkaus lämmittää koko alakerran hetkessä hellekeliksi - vaikka keskellä talvea. Jopa vanha horminpätkä tuli hyödynnettyksi, maalasin kirjavoituneen pinnan Hornalla mustaksi.

torstai 19. tammikuuta 2012

Otteita remonttialbumista: "tylsä kamarin nurkkaus"

Tylsä makuukamarin nurkkaus näyttäisi jotain pyytävän suojiinsa. Remonttiretkistä kuvassa muistuttaa vielä tuoli ja pieni pöytä, jonka äärellä on eräätkin hernekeitot evästetty... Kamarin ainoa paneloitu seinä rakennettiin erottamaan makuukamari ja keittiö toisistaan. Kamari oli läpikulkutila, jonka kahta seinustaa koristi ikkunat ja kahta seinustaa ovet. Yhden ainoaa ehjää seinää ei jäänyt - ja toisaalta keittiön puolella toistui sama ongelma. Nyt kaunis valkoinen seinä pyytäisi eteensä jotain, minkä parissa viipyä ja viihtyä... lukusoppi? Kirjoituspöytä? 


torstai 5. tammikuuta 2012

Loppuspurtti

Laiskasta blogaustahdista huolimatta taustalla on tapahtunut paljonkin.. ulkokuisti valmistui syksyn aikana, lattiat saivat kauttaaltaan vanhanajan harmaan väripinnan ja listat, kaikki ikkunapokat on kitattu ja maalattu, sähköt päivitetty ja - huoh - keittiön Kotiliesi toimii sittenkin! 


Suurin ilonaihe kaiken keskellä on surkean kännykkäkamerani vaihtuminen järkkärikameraan, joka toivottavasti kevään aikana tarkoittaa laadukkaampia kuvia ja parempia mummola-tunnelmia.


Siimes alkaa olla viimesilausta vailla, se silmää kiittävin vaihe - sisustaminen on vielä alkutekijöissään. Tosin paikotellen on lupa vielä maalisutiinkin tarttua, kunhan kelit vaihtuu keväämmiksi. Ainakin ulkopokien okrankeltaiset kokeilut peittyy takaisin valkoisiksi, ja ovet saavat mustan maalipinnan myös ulkorakennuksissa. 



Kamiina, jolle olin melkein antaa hatkat ensitapaamisella - onneksi
se saikin jäädä! Kivijalalla istuessaan, siitä tuli niin komea ja paikkaansa puolustava. 


Mikä suloinen kuisti! Mieleen palautuu se läkähdyttävän kuuma kesäpäivä
kun maalausurakan keskeytti vuoroin itkuinen vauva - ja vuoroin ukkonen.  Joskus
se voi näemmä ollä parista metristä kiinni - kun hermot (tai kurnivat vatsat) 

eivät enää suostu venymään saattaakseen hommat valmiiksi asti. 


Nyt lupa karata kirpputorilöytöjen pariin... vanhoista kodintekstiileistä on tarkoitus nikkaroida  saunan ja keittiön koristeiksi verhoja ja pyyhkeitä. Yritän pyristellä kuvia uudella kamerallani niistä tännekin..