Tölli kohenee, kesä hupenee...

Toimelias kevät kului töllin parissa niinä viikonloppuina kun säät, kalenteri ja vointi salli. Kesäkuussa käytiin hakemassa uusi perheenjäsen kotiin, viikkoa ennen synnytystä hioin vielä vanhoja lankkulattioita kahden huoneen verran. Ikkunoiden vuorilaudat lyötiin paikalleen ja maalattiin. Keittiö alkoi näyttämää jo koko lailla valmiilta...

Yhtäkkiä niinkin mitättömät asiat alkoivat nousta pinnalle, kun mistä löytäisi soveliaimmat verhotangot talovanhukseen...? 

Heinäkuussa töllipoloinen alkoi vihdoin saada fasaadipuoltaan ojennukseen; kuisti nousi harjakorkeuteen puolessa päivässä...

.... ja saunan terassi pääsi paikoilleen sekin! 

Ei kai se tekemättä etene?

Tekemättömyyksien jäsentely edistää toisinaan liki yhtä paljon kuin itse tekeminenkin.. 

Vähintääkin suunnittelu lisää viitseliäisyyden määrää, lääkiten mökkikuumetta, jonka kevättä valehteleva kalenteri synnyttää (taivas on edelleen kovasti lonkeron värinen). 

Vielä tulevanakaan viikonloppuna ei ole mahdollisuutta karata töllin pariin touhuilemaan ja moinen vihloo mieltä ihan vietävästi. Jatkuva liinojen virkkaaminen ja sisustuslehtien selaaminen alkaa olemaan jo puisevaa hommaa kun tekisi mieli saattaa tölliä valmiimpaan asuun. 

Mökkikuume ja kangashulluus

Talvi on taas tarettu ja koittaa aika kaivaa työkalut naftaliinista. Mökkikuume iski päälle kuin salama kuluvana viikonloppuna, kun lumihanget suli puroiksi eikä kevään merkkejä voinut enää välttyä näkemästä. Sisustuslehdet levittyi olohuoneen lattialle ja pitsiliinat rupesi virkkaantumaan koukussa. 


Keittiön kapat ja salusiinit löytyi Eurokankaan valikoimista... pitsinen... vai romanttinen 

brodeerattu kappa...? Kauniita ne olivat ja tekemistä ketteröitti kovin sekin, että kapat oli valmiiksi ommeltuina, ainoastaan päät tuli ommella omatoimisesti. Metrihintakaan (alle 5 EUR/m) säikäytellyt kukkaroa, eikä yllyttänyt liiaksi innostumaan käsitöistä kun touhua oli yltäkylläisesti muutoinkin. 


Palauttelin mieleeni ikkunaruutujen kokoja ja listasin tykötarpeita. Arvoin edelleen vintin suhteen; tohtisinko maalata vintin lattian Betoluxilla vaaleaksi vai vaatiko se vähän tummempaa pintaa? Kuvalöydös sisustuslehdestä puhui puolestaan, lattiasta tulisi vaalea, suloinen pärekatto saisi pysytellä näkyvillä ja muuri saisi valkoisen pinnan, kuten ikkunapokatkin. Päiväunien pyhättö ei liioilla kalusteilla tulisi pullistelemaan, mutta tilan tunnelma tulisikin tekeytymään ympärillä vallitsevasta rauhasta..


Pakenin pohtimaan, että olihan melkoisen matkan tämä Mummola ehtinyt jo kanssani kulkea.. Viime kesäinen selkäleikkaus keskeytti kaikki touhut pitkäksi toviksi, kunnes syksyllä terve selkä päästi takaisin touhun pariin. Talvi tuli liian varhain ja juuri kun kevät kurkkii nurkan takana, olen 8 kuukaudella raskaana, eli melkoisen rajoitettu tekemään kovinkaan vaativia tai tinnerinkäryisiä töitä.. 

Kai "Siimes" kuitenkin ehtisi ehostautua täksi kesäksi? Mummola-poloiseni perään on jo kyselty, vaan kun ei puolivalmista taloa tohtisi laittaa kenenkään vaivoiksi eteenpäin. Täytyyhän kaunottarella kuisti olla ja kalusteet paikallaan...


Kuistin tyynykankaat löytyi jo nekin Eurokankaasta, sateen ja auringonvalon sietävät ulkokankaat ovat iloinen lisä kesäiselle kuistille. Edelliskesänä villiinnyin ompelemaan markiisikankaasta riippukeinun, jonka virittäisin Siimeksen pihapuihin - ellei sitten talvella tontillani häärinyt metsuri vienyt innostuksensa vallassa niitäkin vaahterapoloisia...