tiistai 8. joulukuuta 2009

Joulukalenteri

Syksy kului kuin joulukalenterin parissa. Villen Mökkiapu raapi hirsien peittona piruilevia paneeleja ja kovalevyjä, katoista irvisteleviä haltex-ruutuja ja lattioilta sen seitsemät kerrokset muovimattoa, villaa, purua, hiekkaa, saastaa...



Vankat hirret oli ikävuosiaan vanhemmat, riveet roikkuivat jokseenkin reippaasti paikallaan ja se taianomainen näky niistä kauniista piiloon pakatuista seinistä sai kylmät väreet kiipeämään vilkkaasti selkäpiissa. Vuosikymmenet piilossa viruneet hirret tekivät tuvasta jylhän ja ylpeän. Miten pitkään sitä poloista olikaan piinattu mokomilla tilkkeillä!

Joulu tuli lähemmäksi ja jokainen Siimeksessä käynti sai ilonväreitä aikaan.
Mutainen piha oli kuivunut syksyn myötä, salaojitukset oli imeneet maassa vellovat vedet sivummalle ja korjattu kivijalka sai töllin näyttämään korkeammalta. Maansiirtokoneet oli tönineet kannot irti pihaa parkkiinnuttamasta ja monet kuormat soraa teki nekin pihaan ihmeitä.



Kuisti oli kohdannut viimeisen matkansa ja paikalle oli muurattu uusi kiviljalka vanhan paikalle. Kesällä uusi kuisti kiipeäisi tölliä koristamaan. Sen katveessa saa kesäiltaa odotella, tuijotella iltaa viljavalle pellolle ja kiitellä viimeistään siitä, että sai moisen talokaunottaren sylissä iltaa vastaanottaa. Niitä oli nykyisin niin harvassa, vanhoja talokaunottaria ja linnunmaidon lämpöisiä kesäiltoja.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Mummola vol 3 "Siimes" Vanha, vihreä ja vaatimaton

Peruessani Kumun mökin näyttöjä - sain silmilleni valtavan pettymysten ryöpyn ostajakandeilta, jotka eivät koskaan saaneet edes mahdollisuutta mökin näkemiseen. "Tee minullekin sellainen mökki" sanoi mummolaunelmien hullaannuttama taho vuorollaan. Sain ajatukselle voimaa ja perustin Entiwanhasen. Harrastukseksi. Mökkejä vain ei sinä syksynä ollut liiemmälti kaupan. Paitsi hän.

Se oli ruma. Rumempi kuin postimerkin kokoisessa myynti-ilmoituksessa. Se oli vihreä ja irvokas. Päädyn laudoitus paikattu puunrungon pinnakkaisella ja valeltu samaa vihreää kaarnan päälle. Ei sitä sievistänyt kuistia koristavat kymmenen kesäauringon polttamat silkkikukat. Eikä sattuman asettelemat kärrynpyörät. Ei "siivottu" piha, eikä veranta joka heilui alkusyksyn tuulessa.

Tervetulotoivotuksen virkaa teki oveen naulattu kyltti "Hengenvaara - pääsy kielletty". Aivan varmasti.

Sisätilat ei ihan enkelin siiveniskuilta nekään näyttäneet. Vinot lattialankut ja hirsiseiniin kuparinauloin hakatut kellastuneet paneelit. Tolkuttoman kokoinen leivinuuni, joka oli uponnut moneen kertaan korotettujen lattiapintojen alle ja se murtunut muuri. Kiersin rumiluksen kahteen kertaan silkasta säälistä ja päätin jättää ressukan rapistumaan kauniiden kartanomaisemien keskelle. Ei sitä kukaan huomaisi kesällä rehottavien syreenipensaiden välistä. Antaa talon vanheta rauhassa. Ei arvokkaasti mutta rauhassa.

Ai vintille vielä? No jos kiireesti kurkataan. Kuollut hiiri könötti kohmettuneena yläportaalla, päähän kuivuneet silmät tuijottivat syyttävästi, "pelasta!". Katsoin vanhaa vinttiä ruutuikkunoineen ja talon kuiskaukset kutsuivat peremmälle.

Tutkin pihat, liiterit ja saunan. Saunan "barokkikaiteineen" ja betonilattioineen. Ei se kaunis ollut, ei edes toimiva. Mutta oli sauna. Ja kaivo. Ja sähköt. Itse asiassa ihan kaikki mitä pitikin. Lupasin miettiä. Enkä miettinyt.

Lupasin ostaa pois. Lupasin rakastaa ehjäksi ja antaa aikanaan hyvän asukkaan vaalimaksi.

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Mummola vol 2 "Kumu"

Mummola vol 2 "Kumu" oli palkitseva savotta syksystä 2008 kesään 2009, vanha talo piharakennuksineen oli sisustuksiltaan vuosikymmenten keräilyerää ja ulkoasultaan ansaitsemaansa vaatimattomampi. Kaunis talo ei koskaan omalta tuntunut ja kun samana syksynä päätin irtisanoutua päivätyöstäni, ei taloudellisiin riskeihin ollut varaa.. Laitoimme talovanhuksen myyntiin ja kun ensimmäiset ostajakandit ajoivat pihaan ja tunnustivat kotiinsa tulleen, tuntui että talo sai arvoisensa omistajat.



Iloinen löydös seinän raosta: valokuva Kumun Pohjolan tilasta vuoden 1950 asussaan.



Urakka alkoi siitä päästä mikä eniten silmää kiusasi; vaaleansininen ulkoasu oli valju ja vaatimaton. Rehvakas punainen riemastutti entisen kyläkaupan hipiän (toukokuu 2009)


Lankkulattia sai vanhanajan harmaan sävyn ja seinät uuden tapettikerroksen (elokuu 2009)



Tupakeittiön kalustus ei ollut talon alkuperäistä jäämistöä, vaan edellisten asukkaiden huolettomuuksia. Kalusteiden hipiä vaihtui hilpeästä pinkistä harmoniseen valkoiseen. (elokuu 2009)



Jääkaapin sijoittaminen vanhan tuvan tunnelmaan, on aina vastenmielinen vaatimus. Senkkivanhus sievisti nurkkaa sen verran ettei puolitoistakerroksinen jääkaapin rumilus onnistunut täysin piinaamaan esteetikon päiväkahvihetkeä (elokuu 2009)



Vaivalla haalittu purkkikokoelma sai paraatipaikan tuvan avohyllyltä.



Papan vanha fillari ei ollut säälistä jäänyt vanhan koivun vartijaksi, vaan oli vaivalla paikkansa ansainnut ja Tuikkeenlahdesta asti tiluksille matkustanut (elokuu 2009)



Kamarin puolen kartanoromantiikkaa vaatimattomammassa paketissa. Pinkki uunin rohjake sai lähtöpassien sijaan sittenkin luvan vielä jäädä. Sävy vaan vaihtui valkoiseen. (elokuu 2009)



Päiväunien paraatipaikka, syli johon pääsi sadepäiviä pakoon hyvän kirjan pariin. (elokuu 2009)



Tapettitalon perinnetapetti oli kinkkinen viritettävä. Juhannusaatto oli jokusen tunnin päässä ja vieraat saapuvat aamulla varhain. Hanslankari halvaantui eväspullonsa tyhjennettyään ja noviisi jäi liisterisankonsa kanssa yksin pirttiin kiroilemaan. (kesäkuu 2009)



Lempikirjat tyrkyllä; pöydällä jota ei sitten koskaan ehdittykään maalata toiseen kertaan - kavala omantunnon kolkutus. (heinäkuu 2009)


Saunatuvan tunnelmaa. Sääli ettei vihdan tuoksu viihdy valokuvissa. (elokuu 2009) Maalit: Tikkurila Vinha (punainen ja okrankeltainen)



Ensimmäinen tomaattisato kiipesi torpan pieltä pitkin. Kumun makutestin vankkumaton voittaja 2009! (heinäkuu 2009)



Verannan kellastunut mäntypanelointi palkittiin valkoisella (elokuu 2009)