Monet kiireet kiusasivat ja motivaatiopula esti ryhtymästä hommaan, joka ei tekemättä edennyt. Surullisen oloinen tölli oli myllättyine pihoineen painajaismainen näky kauniin kylätien varrella mutta mieli ei vain tuntunut vievän töllini kimppuun vaikka into yleensä kasvoikin tehdessä.
Ehdin visiteerata ystävien mökeillä useampaan otteeseen, selailla satapäin sisustuslehtiä - eikä mikään kello pollassa oireillut mökkikuumeilusta. Kunnes yhtenä aamuna heräsin siihen pakkoon - perjantai vapaaksi ja torstaina suoraan töistä töllin kimppuun! Pakkasin raivokkaasti työkaluja auton konttiin, remppakamppeita Ikea-kasseihin ja kirjasin rautakaupan ostoslistaa. Vastassa olisi sisätilojen puhallusvilloituksen oksentama sotku ja ulkona silmitön määrä puhtaaksi raavittavaa seinäpintaa. Sitä tehtiin, mitä kelit salli. Perjantai meni sisätilojen raivaamisessa ja siivoamisessa, lauantai ja sunnuntai ulkona rapsutellen.
Aurinko paahtoi täydeltä taivaalta, ja näytti paahtaneen jokusen kerran aikaisemminkin - niin iloisesti oli etelänpuoleisen seinän vanha maalipinta hilseillyt. Tosin irtonainen maalipinta oli ripeä rapsuteltava joka koukutti niin kovasti, ettei puuhaa meinannut malttaa keskeyttää...
Piharakennuksen haalistunut punamulta pinta sai riihenpunaisesta maalista uuden värin. Vietävästi harmitti kun okrankeltainen ovimaali unohtui maalikaupan hyllylle, eikä lopputulos näyttänyt likimainkaan vielä valmiilta.