lauantai 11. syyskuuta 2010

Tuli tuli tupaan.

Keittiöön kannettu hella lämmitti varovaisesti, mutta tuvan puolelle viritetty kamiina se ei lämpöään säästellyt. Koleaksi äityvän syyskelin keskellä meitä kovinkin hymyilytti kun kuusihalot ritisi liekeissä ja tupa lämpeni tunnissa turhankin kuumaksi.



Saunatuvasta löytynyt iäkäs pesusoikko sai vähintäänkin väliaikaisen halkotynnyrin viran. Kamiinan alle muurattu taso jätti pienen sylin halkoja varten, kunhan ensilämmöt oli otettu - saisi sen pinta rappauksen ja valkoisen maalin. 




Kun kerran tarkenee, tohtii sitä varmaan lattiankin laittaa pyhäasuun asti? Betoluxin perinteinen, vaalein harmaa sävy ehosti niin kamarin, tuvan kuin keittiönkin lattiat. Tuvan puolen vastamaalattu lattia paistatteli kamiinan katveessa... naulankannat nauroivat maalimäärälle ja tykkäsivät tulla esiin siltikin. Väliäkö sillä, vanha se on ja kaunis, mutta silti riettaan kirjavat räsymatot peitokseen ansainnut. 





Tällä kertaa nurkkaan maalamiselta vältyttiin, mutta kumpi ylettäisi sulaketauluun asti, jotta virrat saa pois päältä...? 


Taka-alalla ystävän pelastama yksilö puolen tusinan tuolierästä. Isolla vaivalla niistä virkiäisi iloinen seurue jonkun soman pöydän pariksi. Ai pöytä puuttuu? No tehdään sellainen! 

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Sade vaati sisätöihin

Ei yksin sade, eikä hätäisesti edennyt syksykään ollut syypää siihen, että sisätiloihin oli käsiksi päästävä. Keväällä puhdistetut hirret roikkui edelleen tapetin repaleita, ja lankkulattia huusi maalia pintaansa.

Hiottu lattia ja lukuisat naulankantojen kittaamisyritykset sen todisti, että vanhasta ei uutta tehdä - jollei silmät jaksa iloita siitä mikä on vuosien kuluessa rauhassa vanhennut, on perustellusti parempi jättää vanha arvostelematta ja pistäytyäkin töllini sijaan Asuntomessuilla :)


Keittiön ja kamarin välinen seinä paneloitiin umpeen, kamarin puoli saa aikanaan sille seinälle vaatekaapin ja keittiön puolelle nousi kauniit paneelikaapistot. Kaapistojen saranat ja vetimet taottiin käsin, mäntyinen pöytälevy petsattiin ja lakattiin.

Raskas lautashylly veteraani löytyi Huutonetistä. Kun keittiö kohentuisi, saisi lautashylly koristeekseen vaivalla maailmalta haalitut Arabian lautaset, eripariset kukin - mutta niin sievät, ja ajan patinoimat nekin.

Samaan aikaan kun keittiössä maali kuivui, pääsi löylyhuone puolestaan askelen lähemmäksi valmista.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Punoittava hipiä, johtuuko punamaalista vai auringosta?


Ennätyskuuma kesä ja ulkomaalauksen loputon urakka oli yli 30-asteissa helteessä vietävän kiusallista touhua. Niin montaa hyvää ystävää ei löydy joka vapaaehtoisesti tarttuisi vinkkelipensseliin kiivetäkseen katon lipan alle ampiaisten kanssa paistetta pakoon ihan silkasta tekemisen ilosta.

.
Urakka venyi viikkoihin, syitä listasi loputon kuumuus ja kiusallinen selkäkipu. Mutta heinäkuun loppua myöten tölli rupesi taittumaan heleään punaiseen.

Samalla sauna- & liiterirakennus koristui okrankeltaisin ovin ja sain saman sävyn pinnoilleen kuin töllikin.


Piha villiintyi suosiollisesta kesästä ja silloin kun maalisudin päässä ei tekeminen huvittanut, sai olla varma että jossain kohtaa aluskasvillisuuden valloittamaa pihamaata löytyi repimistä, kitkemistä ja siivoamista...

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Raivokasta raapimista ja ensimmäisiä maalauseriä.

Monet kiireet kiusasivat ja motivaatiopula esti ryhtymästä hommaan, joka ei tekemättä edennyt. Surullisen oloinen tölli oli myllättyine pihoineen painajaismainen näky kauniin kylätien varrella mutta mieli ei vain tuntunut vievän töllini kimppuun vaikka into yleensä kasvoikin tehdessä.

Ehdin visiteerata ystävien mökeillä useampaan otteeseen, selailla satapäin sisustuslehtiä - eikä mikään kello pollassa oireillut mökkikuumeilusta. Kunnes yhtenä aamuna heräsin siihen pakkoon - perjantai vapaaksi ja torstaina suoraan töistä töllin kimppuun! Pakkasin raivokkaasti työkaluja auton konttiin, remppakamppeita Ikea-kasseihin ja kirjasin rautakaupan ostoslistaa. Vastassa olisi sisätilojen puhallusvilloituksen oksentama sotku ja ulkona silmitön määrä puhtaaksi raavittavaa seinäpintaa. Sitä tehtiin, mitä kelit salli. Perjantai meni sisätilojen raivaamisessa ja siivoamisessa, lauantai ja sunnuntai ulkona rapsutellen.

Aurinko paahtoi täydeltä taivaalta, ja näytti paahtaneen jokusen kerran aikaisemminkin - niin iloisesti oli etelänpuoleisen seinän vanha maalipinta hilseillyt. Tosin irtonainen maalipinta oli ripeä rapsuteltava joka koukutti niin kovasti, ettei puuhaa meinannut malttaa keskeyttää...





















Piharakennuksen haalistunut punamulta pinta sai riihenpunaisesta maalista uuden värin. Vietävästi harmitti kun okrankeltainen ovimaali unohtui maalikaupan hyllylle, eikä lopputulos näyttänyt likimainkaan vielä valmiilta.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Mummolan unikuvia

Juuri kun olin hoksannut töllini nimen "Siimes" taipuvan englanniksi "See Mess" - päätin lakata parjaamasta poloistani ja sitä vastoin maalailla mielenmaisemiani blogiini helmikuuta hemmottelemaan.

Silloin kun pakkanen parjaa pahiten, ja kesä tuntuu kaukaiselta, on omituista uhrata ajatustakaan talolle joka kohentautuu kesä kohti. Kun pihat vihertää ja tupa punertaa, kalusteet pitää olla kuitenkin valmiina hetsillään. Eikä vanhaa taloa sovi millä tahansa tykötarpeilla ehostaa, kalusteet on kukin oman tarinansa tupaan tuomassa, kukin vaivalla haalittuja ja/tai kunnostettuja. Jokunen hetki sitten hummailin huuto.netissä ja silmäni sulivat valtavalle lautashyllylle... Pian löysin itseni kiljumasta kilpaa valkoisesta ja rappioromantisoituneesta tellingistä, jonka lihava hintalappu osoitti myyjän huonoa huumorintajua. Kunhan elämää nähnyt kalusteenkappale koreilee torpan seinällä, kainalossaan sylillinen vanhoja Arabian lautasia - unohtunee maksu- ja noutovaikeuksien aiheuttamat mielen halvaukset.

Suurimmat odotukset itsellä on vanhan vintin suhteen. Vintille kurkottava kapea portaikko tulee vaikeuttamaan tilan kalustamista, mutta parhaimmillaan vintistä kuoriutuisi Siimeksen sympaattisin syli..



...hiirien varjelema vanha vintti saisi varastaa kuvan mukaisen päiväuni-harmonian. Pehmeä punkka katonharjan alla on vissi tunnelman virittäjä sateenropinan yllättäessä.
Siimeksen vintti saa raakalaudoitetut seinät, valkoisella maalipinnalla.


Katon rajassa tarkkaileva leipävarras puolustaa paikkaansa koristekäytössä. Idea uhkaa tulla kopioiduksi..


Jokusen referenssikuvan voimaannuttamana ja nikkaroinnin puuskassa paranneltu tuoliveteraani. Kuluneet kantit ja pellavainen istuinpehmuste, arkkitehti Romppaisen lempipaikka.




sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Pakkasen pieksemä tammikuinen tölli

Pakkanen halvaannutti ajatuksetkin, -25 asteinen talvi ei tervehtinyt lämpimästi pimenevässä illassa kun parkkeerasin auton Siimeksen viereen.

Manasin mielessäni kameran unohtamista autoon mutta tölliin kiivettyäni (kuisti puuttui ja sisään hyppääminen vaati kevätjuhlaliikkeitä) katumus oli tiessään. Kuvattavaa oli vähän, tölli oli pimeä esiin purettuine tummentuine hirsineen ja hengityksen höyry teki pieniä pilviä puoliviileään sisätilaan. Ympärillä hurisi lämmittimet ja purettujen lankkulattioiden tilalla oli väliaikaisratkaisuja joiden välissä loikkiminen oli jo jonkinmoinen puhdetyö sekin.

Olin muista töistä väsynyt ja virttynyt enkä jaksanut kehua talopoloista uudistuvassa asussaan. Puolialastomana se odotti kaunista sanaa ja tyydyin paijaamaan repaleisen näköistä muuria äidillisesti, kertoen että hyvä siitä tulee. Pian se saisi kylkeensä Äänekoskelta kotiutuneen Siro50:n. 250-kiloinen jötikkä vaati liinojen lisäksi viisi miestä viereen ihmettelemään...



Löysin liiteristä vanhat "hikilankut" lenkkusiteineen ja sauvaparin, nahkasompineen. Hupaisat hiihtopelit pääsevät pirtin seinälle aikanaan, päätin. Vanhat puulaatikot liiterissä saisivat uuden paikan torpasta nekin.

Kiertelin tonttia ja sitä silmitöntä lumimäärää. En malttanut olla miettimättä miten ensi talvena tölli sulostuttaisi talvista sysmäläismaisemaa punaisessa asussaan - ja lohduttelin mieltäni, että ehkä koitos olisi vielä moisen haaveen väärtti. Ehkä talovanhuksen uusi vaaliva asukas levittäisi uuden kuistin eteen sylillisen havuja, lämmittäisi hempeät löylyt saunassaan ja huvittaisi itseään talvisella maalaistunnelmalla.