Silloin kun pakkanen parjaa pahiten, ja kesä tuntuu kaukaiselta, on omituista uhrata ajatustakaan talolle joka kohentautuu kesä kohti. Kun pihat vihertää ja tupa punertaa, kalusteet pitää olla kuitenkin valmiina hetsillään. Eikä vanhaa taloa sovi millä tahansa tykötarpeilla ehostaa, kalusteet on kukin oman tarinansa tupaan tuomassa, kukin vaivalla haalittuja ja/tai kunnostettuja. Jokunen hetki sitten hummailin huuto.netissä ja silmäni sulivat valtavalle lautashyllylle... Pian löysin itseni kiljumasta kilpaa valkoisesta ja rappioromantisoituneesta tellingistä, jonka lihava hintalappu osoitti myyjän huonoa huumorintajua. Kunhan elämää nähnyt kalusteenkappale koreilee torpan seinällä, kainalossaan sylillinen vanhoja Arabian lautasia - unohtunee maksu- ja noutovaikeuksien aiheuttamat mielen halvaukset.
Suurimmat odotukset itsellä on vanhan vintin suhteen. Vintille kurkottava kapea portaikko tulee vaikeuttamaan tilan kalustamista, mutta parhaimmillaan vintistä kuoriutuisi Siimeksen sympaattisin syli..
...hiirien varjelema vanha vintti saisi varastaa kuvan mukaisen päiväuni-harmonian. Pehmeä punkka katonharjan alla on vissi tunnelman virittäjä sateenropinan yllättäessä.
Siimeksen vintti saa raakalaudoitetut seinät, valkoisella maalipinnalla.
Katon rajassa tarkkaileva leipävarras puolustaa paikkaansa koristekäytössä. Idea uhkaa tulla kopioiduksi..
Jokusen referenssikuvan voimaannuttamana ja nikkaroinnin puuskassa paranneltu tuoliveteraani. Kuluneet kantit ja pellavainen istuinpehmuste, arkkitehti Romppaisen lempipaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti