maanantai 30. kesäkuuta 2014

Veistokerhon tekeleitä.

Hyllyjä, naulakoita ja kaappeja ei kai koskaan ole liikaa. Ikivanha lautashylly jouti määräämättömäksi ajaksi lainaa eräästä pappilasta, vanha lääkekaappi oli Tarulan peruja - mutta muut tarpeet syntyi timpurismiehen veistokerhossa. Näyttävät ikivanhoilta, muttei ikää taida olla viikkoa enempää. 

Lempiveistokseni lienee pitkään porstuaan taituroitu koulunaulakko. Sisäänkäynti tahtoo olla vaan vielä niin ruokottomassa kunnossa, ettei kamera ulotu tänä kesänä sinne saakka… 



Keittiön kaapistot saimme purkutyön vastineeksi, siksi eriparisissa kaapistoissa oli varsinainen vaiva keittiön seinälle sovitettaessa. Sattumaa kyllä sekä leffakuvauksista lahjoitettu liesi, että kaapistot mahtuivat samalle seinustalle - mutta yhden kaapin alle ei sopivan mittaista hyllyä valmiina löytynytkään. Timpurimies taituroi siihen moisen avohyllyn, johon tosin sittemmin on saatu mummun vanha kahviastiasto paraatipaikalle…

Tarulan sisustusta ohjaa vain yksi sääntö - mitään ei osteta, ainakaan uutena. Kaikki tänne löytäytyneet kalusteet ovat joko talon vanhoja peruja - tai sitten lahjoituksena saatu. Sisustaminen on muutoin liian helppoa ja yksisilmäistä. Näin saamme vähän enemmän twistiä talon sisustukseen.