Tuli tuli tupaan.

Keittiöön kannettu hella lämmitti varovaisesti, mutta tuvan puolelle viritetty kamiina se ei lämpöään säästellyt. Koleaksi äityvän syyskelin keskellä meitä kovinkin hymyilytti kun kuusihalot ritisi liekeissä ja tupa lämpeni tunnissa turhankin kuumaksi.

Saunatuvasta löytynyt iäkäs pesusoikko sai vähintäänkin väliaikaisen halkotynnyrin viran. Kamiinan alle muurattu taso jätti pienen sylin halkoja varten, kunhan ensilämmöt oli otettu - saisi sen pinta rappauksen ja valkoisen maalin. 

Kun kerran tarkenee, tohtii sitä varmaan lattiankin laittaa pyhäasuun asti? Betoluxin perinteinen, vaalein harmaa sävy ehosti niin kamarin, tuvan kuin keittiönkin lattiat. Tuvan puolen vastamaalattu lattia paistatteli kamiinan katveessa... naulankannat nauroivat maalimäärälle ja tykkäsivät tulla esiin siltikin. Väliäkö sillä, vanha se on ja kaunis, mutta silti riettaan kirjavat räsymatot peitokseen ansainnut. 

Tällä kertaa nurkkaan maalamiselta vältyttiin, mutta kumpi ylettäisi sulaketauluun asti, jotta virrat saa pois päältä...? 

Taka-alalla ystävän pelastama yksilö puolen tusinan tuolierästä. Isolla vaivalla niistä virkiäisi iloinen seurue jonkun soman pöydän pariksi. Ai pöytä puuttuu? No tehdään sellainen!