Vankat hirret oli ikävuosiaan vanhemmat, riveet roikkuivat jokseenkin reippaasti paikallaan ja se taianomainen näky niistä kauniista piiloon pakatuista seinistä sai kylmät väreet kiipeämään vilkkaasti selkäpiissa. Vuosikymmenet piilossa viruneet hirret tekivät tuvasta jylhän ja ylpeän. Miten pitkään sitä poloista olikaan piinattu mokomilla tilkkeillä!
Joulu tuli lähemmäksi ja jokainen Siimeksessä käynti sai ilonväreitä aikaan.
Mutainen piha oli kuivunut syksyn myötä, salaojitukset oli imeneet maassa vellovat vedet sivummalle ja korjattu kivijalka sai töllin näyttämään korkeammalta. Maansiirtokoneet oli tönineet kannot irti pihaa parkkiinnuttamasta ja monet kuormat soraa teki nekin pihaan ihmeitä.
Kuisti oli kohdannut viimeisen matkansa ja paikalle oli muurattu uusi kiviljalka vanhan paikalle. Kesällä uusi kuisti kiipeäisi tölliä koristamaan. Sen katveessa saa kesäiltaa odotella, tuijotella iltaa viljavalle pellolle ja kiitellä viimeistään siitä, että sai moisen talokaunottaren sylissä iltaa vastaanottaa. Niitä oli nykyisin niin harvassa, vanhoja talokaunottaria ja linnunmaidon lämpöisiä kesäiltoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti