Otteita remonttialbumista: "tylsä kamarin nurkkaus"

Tylsä makuukamarin nurkkaus näyttäisi jotain pyytävän suojiinsa. Remonttiretkistä kuvassa muistuttaa vielä tuoli ja pieni pöytä, jonka äärellä on eräätkin hernekeitot evästetty... Kamarin ainoa paneloitu seinä rakennettiin erottamaan makuukamari ja keittiö toisistaan. Kamari oli läpikulkutila, jonka kahta seinustaa koristi ikkunat ja kahta seinustaa ovet. Yhden ainoaa ehjää seinää ei jäänyt - ja toisaalta keittiön puolella toistui sama ongelma. Nyt kaunis valkoinen seinä pyytäisi eteensä jotain, minkä parissa viipyä ja viihtyä... lukusoppi? Kirjoituspöytä? 

Loppuspurtti

Laiskasta blogaustahdista huolimatta taustalla on tapahtunut paljonkin.. ulkokuisti valmistui syksyn aikana, lattiat saivat kauttaaltaan vanhanajan harmaan väripinnan ja listat, kaikki ikkunapokat on kitattu ja maalattu, sähköt päivitetty ja - huoh - keittiön Kotiliesi toimii sittenkin! 


Suurin ilonaihe kaiken keskellä on surkean kännykkäkamerani vaihtuminen järkkärikameraan, joka toivottavasti kevään aikana tarkoittaa laadukkaampia kuvia ja parempia mummola-tunnelmia.


Siimes alkaa olla viimesilausta vailla, se silmää kiittävin vaihe - sisustaminen on vielä alkutekijöissään. Tosin paikotellen on lupa vielä maalisutiinkin tarttua, kunhan kelit vaihtuu keväämmiksi. Ainakin ulkopokien okrankeltaiset kokeilut peittyy takaisin valkoisiksi, ja ovet saavat mustan maalipinnan myös ulkorakennuksissa. 

Kamiina, jolle olin melkein antaa hatkat ensitapaamisella - onneksi
se saikin jäädä! Kivijalalla istuessaan, siitä tuli niin komea ja paikkaansa puolustava. 

Mikä suloinen kuisti! Mieleen palautuu se läkähdyttävän kuuma kesäpäivä
kun maalausurakan keskeytti vuoroin itkuinen vauva - ja vuoroin ukkonen.  Joskus
se voi näemmä ollä parista metristä kiinni - kun hermot (tai kurnivat vatsat) 
eivät enää suostu venymään saattaakseen hommat valmiiksi asti. 

Nyt lupa karata kirpputorilöytöjen pariin... vanhoista kodintekstiileistä on tarkoitus nikkaroida  saunan ja keittiön koristeiksi verhoja ja pyyhkeitä. Yritän pyristellä kuvia uudella kamerallani niistä tännekin..

Tölli kohenee, kesä hupenee...

Toimelias kevät kului töllin parissa niinä viikonloppuina kun säät, kalenteri ja vointi salli. Kesäkuussa käytiin hakemassa uusi perheenjäsen kotiin, viikkoa ennen synnytystä hioin vielä vanhoja lankkulattioita kahden huoneen verran. Ikkunoiden vuorilaudat lyötiin paikalleen ja maalattiin. Keittiö alkoi näyttämää jo koko lailla valmiilta...

Yhtäkkiä niinkin mitättömät asiat alkoivat nousta pinnalle, kun mistä löytäisi soveliaimmat verhotangot talovanhukseen...? 

Heinäkuussa töllipoloinen alkoi vihdoin saada fasaadipuoltaan ojennukseen; kuisti nousi harjakorkeuteen puolessa päivässä...

.... ja saunan terassi pääsi paikoilleen sekin! 

Joulukalenteri

Syksy kului kuin joulukalenterin parissa. Villen Mökkiapu raapi hirsien peittona piruilevia paneeleja ja kovalevyjä, katoista irvisteleviä haltex-ruutuja ja lattioilta sen seitsemät kerrokset muovimattoa, villaa, purua, hiekkaa, saastaa...



Vankat hirret oli ikävuosiaan vanhemmat, riveet roikkuivat jokseenkin reippaasti paikallaan ja se taianomainen näky niistä kauniista piiloon pakatuista seinistä sai kylmät väreet kiipeämään vilkkaasti selkäpiissa. Vuosikymmenet piilossa viruneet hirret tekivät tuvasta jylhän ja ylpeän. Miten pitkään sitä poloista olikaan piinattu mokomilla tilkkeillä!

Joulu tuli lähemmäksi ja jokainen Siimeksessä käynti sai ilonväreitä aikaan.
Mutainen piha oli kuivunut syksyn myötä, salaojitukset oli imeneet maassa vellovat vedet sivummalle ja korjattu kivijalka sai töllin näyttämään korkeammalta. Maansiirtokoneet oli tönineet kannot irti pihaa parkkiinnuttamasta ja monet kuormat soraa teki nekin pihaan ihmeitä.



Kuisti oli kohdannut viimeisen matkansa ja paikalle oli muurattu uusi kiviljalka vanhan paikalle. Kesällä uusi kuisti kiipeäisi tölliä koristamaan. Sen katveessa saa kesäiltaa odotella, tuijotella iltaa viljavalle pellolle ja kiitellä viimeistään siitä, että sai moisen talokaunottaren sylissä iltaa vastaanottaa. Niitä oli nykyisin niin harvassa, vanhoja talokaunottaria ja linnunmaidon lämpöisiä kesäiltoja.