Mummola vol. 4 "Tarula"

Eräänä päivänä kun pakkasin perheeni hikiseen Hiaceen, olimme aikeissa "ihan vaan ohikulkumatkalla mennä vilkaisemaan" kiinteistöä, jossa ei ollut sinä päivänä edes näyttöä. Perikunta siivoili pihoja purkautuessamme autosta, pahoitellen että tällä tavoin tulimme uteliaisuuttamme sammuttamaan. Hurmaava rouva esitteli meille nurkat, tutustutti perennoihin ja talon tarinoihin...

Tuntia myöhemmin löysin itseni soittamasta välittäjälle, jättäen 100 vuotiaasta talovanhuksesta tarjouksen. Viikkoa myöhemmin talo oli meidän. Kaikki yli 90m2 kerrosneliötä ja rakentamaton vintti, laho sauna ja vinossa virnistelevä piha-aitta.

Katto oli kaunis kuin kellohame - hollantilaismansardinen muoto oli Eliittikattojen kädenjälki 10 vuoden takaa, edellinen omistaja oli ollut talon muotoperimän suhteen tinkimätön ja mielessäni kiitin siitä sinnikkyydestä. 

Tuvan seinien hirret oli insuliiteista siivotut, mutta lattiaa varjeli turhankin hartaasti vanhat muovimatot kovalevyineen, niin tuvassa kamarissa kuin keittiössäkin. 

Aitta niiaa varoen tielle päin ja vähän vallattomammin taakse. Sillä sijoillaan se on ollut vuosia vuosia aikaisemminkin, tuskin tuo kuluvana kesänä päälle kaatuu. 

Makuukamari tuvan ovelta kuvattuna, taka-alalla kurkkii keittiö -

Eteinen, umpeen paneloituine ikkunoineen. 

 Ja keittiö josta on viimeisen vuorokauden aikana purettu likimain kaikki kuvassa näkyvä...

Ensimakua matkasta, joka on vasta aluillaan. Talovanhuksesta jonka kauppakirjassa luki ostajan kohdalla omat nimet, ei Entiwanhasen. Neljäs kerta toden sanoo - oliko vihdoin tullut aika tehdä mummola itsellemme? Paikka jossa riittäisi tilaa perheelle ja ystäville, olisi yltäkylläisesti tekemistä pihapiirin kukkapenkeissä ja kasvimaissa, riittäisi maisteltavaa marjapensaissa ja tilaa telmiä pihaleikeissä...