Kaappisänky

Tarulassa tuli tarve lasten nukkumatilalle. Tuvan renginsänky puolusti edelleen paikkaansa, mutta siihen mahtui vain toinen.. toisaalta säilytystilalle oli jatkuva - ja oletettavasti - kasvava tarve. Siispä rengin sängyn paikalle rakennettiin vaatekaappi, vanhat kaapinovet hyödyntäen. Vaatekaappiin valmistui kolmeen tasoon sänkypaikat, uskaliain yöpyjä sai kiivetä pikkuruisista ovista piilopaikkaansa.

Tarulan jäämistöstä löytyi kaksi pientä kehystä, joiden sisään valittiin kummallekin mieluisa kortti Hullunkurisista perheistä. Elnan ovessa luki "Pirkko Limppu" ja Laurin ovessa "Erkki Peltomies". 

Joskus kun lapset siirtyisivät vintille valmistuviin huoneisiin - ei kaappisänky jäisi tarpeettomaksi, sen voisi ottaa kaappikäyttöön.
Kyllä vain - siellä nukkuu Pirkko Limppu, leipurin tytär. 

Kesäpäivä ja prinsessakuisti.

Minkä väriseksi kuisti maalataan? Tai kuistin pirttikalusto. Jos kysyt Elna Inkeriltä - niin vastaus on vaaleanpunainen. Aina. Miksi? "Etkö tiedä? Koska pionitkin ovat vaaleanpunaisia. Kaikki ihana on aina vaaleanpunaista!" 

Veistokerhon tekeleitä.

Hyllyjä, naulakoita ja kaappeja ei kai koskaan ole liikaa. Ikivanha lautashylly jouti määräämättömäksi ajaksi lainaa eräästä pappilasta, vanha lääkekaappi oli Tarulan peruja - mutta muut tarpeet syntyi timpurismiehen veistokerhossa. Näyttävät ikivanhoilta, muttei ikää taida olla viikkoa enempää. 

Lempiveistokseni lienee pitkään porstuaan taituroitu koulunaulakko. Sisäänkäynti tahtoo olla vaan vielä niin ruokottomassa kunnossa, ettei kamera ulotu tänä kesänä sinne saakka… 

Keittiön kaapistot saimme purkutyön vastineeksi, siksi eriparisissa kaapistoissa oli varsinainen vaiva keittiön seinälle sovitettaessa. Sattumaa kyllä sekä leffakuvauksista lahjoitettu liesi, että kaapistot mahtuivat samalle seinustalle - mutta yhden kaapin alle ei sopivan mittaista hyllyä valmiina löytynytkään. Timpurimies taituroi siihen moisen avohyllyn, johon tosin sittemmin on saatu mummun vanha kahviastiasto paraatipaikalle…

Tarulan sisustusta ohjaa vain yksi sääntö - mitään ei osteta, ainakaan uutena. Kaikki tänne löytäytyneet kalusteet ovat joko talon vanhoja peruja - tai sitten lahjoituksena saatu. Sisustaminen on muutoin liian helppoa ja yksisilmäistä. Näin saamme vähän enemmän twistiä talon sisustukseen. 

Nalleherra ja norjalainen pirttipöytä

Kevään kuluessa oli niukasti aikaa - mutta tiukasti intoa - etsiä tarpeellisia ja tarpeettomia tavaroita Tarulan hoteisiin. Paras löydös oli eittämättä tämä norjalaista käsityötä oleva kaunis pirttipöytä, jonka maalasin valkoiseksi (katuen sitä varmaan viimeistään silloin kun loputtoman mittainen valkomaalamisen villitys ottaa loppuakseen). Pöytä löysi tiensä appivanhempien avituksella luoksemme ja sai mainion pestin kestitä keittiön keskipisteenä. 

Parhaimmat viimeaikaiset kirpparilöydökset tein Marin putiikin (Memories, Tuusula, Rantatie 110B) keväiseltä pihakirppikseltä. Josta tämä nalleherra ja perhostaulu ovat perujaan. 

Marin putiikista löytää muutenkin kohtuuhintaista kodin käyttöesinettä ja tuliaistarvetta liiaksikin. Sinkkiset purkit piilottaa ryynit ja rusinat. Etiketit odottaa vielä tekijäänsä.

Vanhat rasiat ovat enimmäkseen Tarulan peruja, vaaka tosin taisi tarttua edelliskesänä matkaan Vääksyn Rompetorilta.

Tarulan syntymävuoden (1914) sanomalehti pääsi toistaiseksi vain hätäframille. Moinen aarre vaatii päästä kehyksiin varmempaan talteen.

Peltirasioita ja vanerisia karkkilaatikoita löytyy kaiken aikaa sieltä ja täältä, rasioita ja purkkeja joita en muistanut omistavanikaan.

Kamarin kukkaset

Makuukamarin tapettien hortensiameri ei ollut ihan varma valinta viime kesältä.. mutta kun talon alkuperäiset kalusteet oli palautettu kamariin paikalleen ja vain ne männynväriset kammotukset maalattu mielivaltaisin sävyin - kuin lontoonrae-pussin kuorruttamina - oli lopputulos yllättävänkin suloinen sekamelska.

Tarulan sisutamisen filosofia noudattaa joka tilassa samaa ajatusmallia, mitään (uutta) ei osteta, eikä haeta harkittua sisustustyyliä - vaan annetaan peppipitkätossumaisen sekoilun jatkua tilasta toiseen. Siispä samaa maalisävyä ei käytetä litraa enempää..

Ja niin ollen makuukamarista kuoriutui kummallinen karamellimaisema, kukkien kuorruttamana. 

Tämän kukan pieni tyttöni toi aamutuimaan suukon kera. Pus Elna, olet suloisuus sinäkin! 

 

Kaappi kuin karamelli

Lapsuudenkotini naapurista löytyi kaappivanhus, jolla muistan lapsena leikkineeni. Kaappi tuntui jättiläismäiseltä tuolloin, ja jotenkin hassun väriseltä. Kun lapsuudenystäväni kysyi löytäisinkö kaapille käyttöä Tarulassa - en pohtinut kovin pitkään.

 

Raskasta kaappia siirreltiin kymmeniä kertoja työmaan keskeltä, eikä aikaa sen hiomiseen ja maalaamiseen tuntunut oikein millään löytyvän. Lopulta tartuin toimeen suloisen kummityttöni Lauran kanssa, hikoilimme hellepäivän verran hiontahommissa ja maalasimme kaapista varsinaisen karamellin. Kiitos Laura korvaamattomasta avustasi! Kiitos Katja suloisesta kaapista! 

Pienellä vaivalla pirteämmäksi

Ensituntuma talovanhuksien parissa on usein mielen hätähuuto "voi ei - miksi 70-luku on osunut tähänkin taloon ja vienyt mukanaan tuon ja tuon ja tuon..." Itkimme Tarulan kohdalla eniten vanhojen tulisijojen ja väliovien puuttumista. Toisaalta kiittelimme muovimattojen suojaamia lankkulattioita ja yltiöpäisen kauniita vanhoja perennakasveja, joista sai taiteiltua kullekin päivälle uuden asetelman.

Ensimmäisenä kesänä lattioiden muovimatot saivat lähtöpassit. Lankkulattiat maalattiin, ilman hiomista. Vielä ennen tulevaa kesää ylös nostetut lankkulattiat on tarkoitus uudelleen eristää - vanhat moskat pumppuautolla pihan perälle ja puhallusvillat tilalle. Vanhat lattialankut viritetään paikalleen ja korjausmaalataan.

Tulisijojen suhteen kamariin pohditaan pönttöuunin palauttamista kamiinan tilalle. Tuvan takka sai toistaiseksi vielä jäädä, vaikkei se lämmönlähteenä kovin priima olekaan, se tällä erää vain rapattiin ja maalattiin.

 Takka ennen - ja jälkeen. 

Ulkohuussille riitti reipasotteinen siivous ja sisustuksellinen maalaishenkäys...

Tuvan ruokailuryhmän tuolikuusikko oli kaunis, mutta kaunistui entisestään kun kaapin perukoilta löytynyt kangaskappa pääsi verhoilemaan istuimia. Kukkakuosit päivittyi reippaaseen vihreäsävyiseen raitaan.

Tuolit ennen - ja jälkeen