Talviunta

Mökkien nukkuessa talviuntaan, bloggaan Lilyssä: http://www.lily.fi/palsta/entiwanhanen


Lilyn palstani täyttyy kirpparilöydöistä ja kotinurkkien kurkkimisesta. Toisinaan vihjaisen suloisista mökkilöydöksistä tai huokailen hurmaavien kotien parissa...

Otteita remonttialbumista "Ensisilmäyksestä viimenäkemään"

Mielen ja motivaation ruokkimiseksi on hetkittäin tarve paeta katsomaan kuvia, jotka räpsin Siimeksestä  ensisilmäyksellä 2009. Vaikkakin valmiiksi asti on vielä matkaa - kuvista huomaa miten pitkän ja pimeän matkan on tullut talopoloisen kanssa jo kulkeneeksi...

Vanhojen kaapistojen rungot oli niin kurjakuntoiset ettei niistä jäänyt mitään säästettäväksi - sääli vain, vanhan kierrättäminen on aina jotenkin hienotunteisempaa. Uusi kaapisto rakennettiin saunan ylijäämä paneleista. 

Lattiaan uponnut leivinuunin rohjake lähti kilonpalasina kankaalle. Kamiina sen sijaan löysi uuden elämän kamarin puolelta :) Tilalle löytynyt kotiliesi pelastettiin Äänekoskelta, serkun vanhasta pihamökistä. Takana oleva oviaukko jouduttiin paneloimaan umpeen, vaikkakin tässä räpsäisyssä vielä avonaisena.

Ah noita vaaleansinisiä kovalevyseiniä...! Kuvassa siis kamarinnurkkaus, paneeliseinän takana keittiön kaapistot.
Valaisimen olisin valmis luovuttamaan uuteen kotiin, puhdistan sen ja laitan paremman kuvan tänne kevään aikana. Ensimmäinen ehtiväinen saa sitä vielä ihan kivan ja toimivan kapistuksen kattoonsa.

Virttynyt vihreä ulkoasu ja lahonnut kuisti, joka jouduttiin nikkaroimaan perustuksia myöten uusiksi.
Tosin tässä vielä kuistin maalaus viimeistä metriä vaille valmis... Kuistin edustaja huutaa Norjanangervo-pensaita suojakseen.

Rehevöityneen pihan taakse kätkeytyi piharakennus, jonka toisessa päässä sijaa tekee puuliiteri - ja toisessa sauna. Sauna purettiin sisätiloiltaan maan tasalle ja uusi betonilaatta valettiin vanhan paikalle. Pihapuustoa raivattiin isolla kädellä ja nyt kuisti komistaa uuden saunan edustaa. Kuistin käsijohteet vielä maalaamatta...

Vanha kamiina löysi paikkansa kamarin kainalosta. Uskomaton tehopakkaus lämmittää koko alakerran hetkessä hellekeliksi - vaikka keskellä talvea. Jopa vanha horminpätkä tuli hyödynnettyksi, maalasin kirjavoituneen pinnan Hornalla mustaksi.

Otteita remonttialbumista: "tylsä kamarin nurkkaus"

Tylsä makuukamarin nurkkaus näyttäisi jotain pyytävän suojiinsa. Remonttiretkistä kuvassa muistuttaa vielä tuoli ja pieni pöytä, jonka äärellä on eräätkin hernekeitot evästetty... Kamarin ainoa paneloitu seinä rakennettiin erottamaan makuukamari ja keittiö toisistaan. Kamari oli läpikulkutila, jonka kahta seinustaa koristi ikkunat ja kahta seinustaa ovet. Yhden ainoaa ehjää seinää ei jäänyt - ja toisaalta keittiön puolella toistui sama ongelma. Nyt kaunis valkoinen seinä pyytäisi eteensä jotain, minkä parissa viipyä ja viihtyä... lukusoppi? Kirjoituspöytä? 

Loppuspurtti

Laiskasta blogaustahdista huolimatta taustalla on tapahtunut paljonkin.. ulkokuisti valmistui syksyn aikana, lattiat saivat kauttaaltaan vanhanajan harmaan väripinnan ja listat, kaikki ikkunapokat on kitattu ja maalattu, sähköt päivitetty ja - huoh - keittiön Kotiliesi toimii sittenkin! 


Suurin ilonaihe kaiken keskellä on surkean kännykkäkamerani vaihtuminen järkkärikameraan, joka toivottavasti kevään aikana tarkoittaa laadukkaampia kuvia ja parempia mummola-tunnelmia.


Siimes alkaa olla viimesilausta vailla, se silmää kiittävin vaihe - sisustaminen on vielä alkutekijöissään. Tosin paikotellen on lupa vielä maalisutiinkin tarttua, kunhan kelit vaihtuu keväämmiksi. Ainakin ulkopokien okrankeltaiset kokeilut peittyy takaisin valkoisiksi, ja ovet saavat mustan maalipinnan myös ulkorakennuksissa. 

Kamiina, jolle olin melkein antaa hatkat ensitapaamisella - onneksi
se saikin jäädä! Kivijalalla istuessaan, siitä tuli niin komea ja paikkaansa puolustava. 

Mikä suloinen kuisti! Mieleen palautuu se läkähdyttävän kuuma kesäpäivä
kun maalausurakan keskeytti vuoroin itkuinen vauva - ja vuoroin ukkonen.  Joskus
se voi näemmä ollä parista metristä kiinni - kun hermot (tai kurnivat vatsat) 
eivät enää suostu venymään saattaakseen hommat valmiiksi asti. 

Nyt lupa karata kirpputorilöytöjen pariin... vanhoista kodintekstiileistä on tarkoitus nikkaroida  saunan ja keittiön koristeiksi verhoja ja pyyhkeitä. Yritän pyristellä kuvia uudella kamerallani niistä tännekin..

Tölli kohenee, kesä hupenee...

Toimelias kevät kului töllin parissa niinä viikonloppuina kun säät, kalenteri ja vointi salli. Kesäkuussa käytiin hakemassa uusi perheenjäsen kotiin, viikkoa ennen synnytystä hioin vielä vanhoja lankkulattioita kahden huoneen verran. Ikkunoiden vuorilaudat lyötiin paikalleen ja maalattiin. Keittiö alkoi näyttämää jo koko lailla valmiilta...

Yhtäkkiä niinkin mitättömät asiat alkoivat nousta pinnalle, kun mistä löytäisi soveliaimmat verhotangot talovanhukseen...? 

Heinäkuussa töllipoloinen alkoi vihdoin saada fasaadipuoltaan ojennukseen; kuisti nousi harjakorkeuteen puolessa päivässä...

.... ja saunan terassi pääsi paikoilleen sekin! 

Ei kai se tekemättä etene?

Tekemättömyyksien jäsentely edistää toisinaan liki yhtä paljon kuin itse tekeminenkin.. 

Vähintääkin suunnittelu lisää viitseliäisyyden määrää, lääkiten mökkikuumetta, jonka kevättä valehteleva kalenteri synnyttää (taivas on edelleen kovasti lonkeron värinen). 

Vielä tulevanakaan viikonloppuna ei ole mahdollisuutta karata töllin pariin touhuilemaan ja moinen vihloo mieltä ihan vietävästi. Jatkuva liinojen virkkaaminen ja sisustuslehtien selaaminen alkaa olemaan jo puisevaa hommaa kun tekisi mieli saattaa tölliä valmiimpaan asuun. 

Mökkikuume ja kangashulluus

Talvi on taas tarettu ja koittaa aika kaivaa työkalut naftaliinista. Mökkikuume iski päälle kuin salama kuluvana viikonloppuna, kun lumihanget suli puroiksi eikä kevään merkkejä voinut enää välttyä näkemästä. Sisustuslehdet levittyi olohuoneen lattialle ja pitsiliinat rupesi virkkaantumaan koukussa. 


Keittiön kapat ja salusiinit löytyi Eurokankaan valikoimista... pitsinen... vai romanttinen 

brodeerattu kappa...? Kauniita ne olivat ja tekemistä ketteröitti kovin sekin, että kapat oli valmiiksi ommeltuina, ainoastaan päät tuli ommella omatoimisesti. Metrihintakaan (alle 5 EUR/m) säikäytellyt kukkaroa, eikä yllyttänyt liiaksi innostumaan käsitöistä kun touhua oli yltäkylläisesti muutoinkin. 


Palauttelin mieleeni ikkunaruutujen kokoja ja listasin tykötarpeita. Arvoin edelleen vintin suhteen; tohtisinko maalata vintin lattian Betoluxilla vaaleaksi vai vaatiko se vähän tummempaa pintaa? Kuvalöydös sisustuslehdestä puhui puolestaan, lattiasta tulisi vaalea, suloinen pärekatto saisi pysytellä näkyvillä ja muuri saisi valkoisen pinnan, kuten ikkunapokatkin. Päiväunien pyhättö ei liioilla kalusteilla tulisi pullistelemaan, mutta tilan tunnelma tulisikin tekeytymään ympärillä vallitsevasta rauhasta..


Pakenin pohtimaan, että olihan melkoisen matkan tämä Mummola ehtinyt jo kanssani kulkea.. Viime kesäinen selkäleikkaus keskeytti kaikki touhut pitkäksi toviksi, kunnes syksyllä terve selkä päästi takaisin touhun pariin. Talvi tuli liian varhain ja juuri kun kevät kurkkii nurkan takana, olen 8 kuukaudella raskaana, eli melkoisen rajoitettu tekemään kovinkaan vaativia tai tinnerinkäryisiä töitä.. 

Kai "Siimes" kuitenkin ehtisi ehostautua täksi kesäksi? Mummola-poloiseni perään on jo kyselty, vaan kun ei puolivalmista taloa tohtisi laittaa kenenkään vaivoiksi eteenpäin. Täytyyhän kaunottarella kuisti olla ja kalusteet paikallaan...


Kuistin tyynykankaat löytyi jo nekin Eurokankaasta, sateen ja auringonvalon sietävät ulkokankaat ovat iloinen lisä kesäiselle kuistille. Edelliskesänä villiinnyin ompelemaan markiisikankaasta riippukeinun, jonka virittäisin Siimeksen pihapuihin - ellei sitten talvella tontillani häärinyt metsuri vienyt innostuksensa vallassa niitäkin vaahterapoloisia...