Huvitin lapsia ryhtymällä piirtämään kauniita taloja. Lapset rakastavat museoita, kartanoita ja vanhoja taloja (yllätys), joten ryhdyin piirtämään sysmäläisiä kartanoita. 

"Sysmä on on itähämäläinen pitäjä, joka on tunnettu isoista kartanoistaan. Eniten kartanoita Sysmässä oli 1800-luvulla, kolmisenkymmentä kaikkiaan.  Vuosikymmenten saatossa osa kartanoista on tuhoutunut tulipaloissa ja osa purettu huonokuntoisina. Tänä päivänä on Sysmässä vielä 10 kartanoa, joista kuudessa on 1800-luvun alussa tai sitä ennen rakennettu kartanon päärakennus.  Pitäjän nimekkäimpiä aatelissukuja olivat Tandefelt-, Silfverbögel- ja Reid-suvut. (lisätietoja: http://www.sysma.fi/index.php?PAGE=467&NODE_ID=469 )"

Googlasin kartanon kuvan, piirsin vapaalla kädellä tietokoneen näytöltä mallintaen. Ei täydellistä jälkeä, mutta tunnistettavissa. 

Renginsängyllä röhnöttäessä.

Tuvan perimmäiseen nurkkaan oli karkuutettu renginsänky - sen lasten kaappisängyn tieltä. Eniten kaappisängyn sijoittamisessa aikanaan tuskastutti, että mitenköhän moinen jättiläinen sopisi tuvan seinustalle silmään sattumatta…

Tässä tovin renginsängyssä röhnöttäessäni, pakko tuumata, että hyvinhän tuo näyttäisi niille sijoilleen passaavan.

Yhtä vähän tuntuisi enää häiritsevän "se ruma takka", joka ensimmäisenä kesänä vaan rapattiin valkoiseksi.

Enkä enää tohtisi sättiä myöskään "varaajankammotusta", joka oli piilotettu takan viereen verhon taakse…

Joko silmä tottuu, tai sitten vain pieni piilottelu kannattaa. Harva uskoisi, että kaappisänky syö iltaisin sisäänsä kaksi uhmaikäistä taaperoa ja takan vierustalla rumistelee lämminvesivaraaja.  

Herra Huuhkaja

Vääksyn Rompetorilla tapasin mukavan huuhkajaherran, hän oli palvellut paikallisessa kyläkoulussa aikansa - ja eläköidyttyään etsi uutta kotia. Kerroin valtavan tupani varmasti ilostuvan komeasta huuhkajaherrasta ja niinpä uusi asukki lähti siltä istumalta matkaani. 

Sattumaa vai kohtaloa - tuvan nurkassa oli oikealla korkeudella vanha naulankanta, johon huuhkajaherra istahti tupaa vartioimaan. 

Syyssiivous

Mattopyykki karkotti räsymatot lattioilta, aurinko paistoi häikäisevän kirkkaasti ja olin pakotettu taltioimaan puhtaat nurkat valkoisine lattioineen. Mieleen hiipi jo epäilys, laitanko mattoja takaisin lainkaan.. ehkä talveksi vasta? 

Kaappisänky

Tarulassa tuli tarve lasten nukkumatilalle. Tuvan renginsänky puolusti edelleen paikkaansa, mutta siihen mahtui vain toinen.. toisaalta säilytystilalle oli jatkuva - ja oletettavasti - kasvava tarve. Siispä rengin sängyn paikalle rakennettiin vaatekaappi, vanhat kaapinovet hyödyntäen. Vaatekaappiin valmistui kolmeen tasoon sänkypaikat, uskaliain yöpyjä sai kiivetä pikkuruisista ovista piilopaikkaansa.

Tarulan jäämistöstä löytyi kaksi pientä kehystä, joiden sisään valittiin kummallekin mieluisa kortti Hullunkurisista perheistä. Elnan ovessa luki "Pirkko Limppu" ja Laurin ovessa "Erkki Peltomies". 

Joskus kun lapset siirtyisivät vintille valmistuviin huoneisiin - ei kaappisänky jäisi tarpeettomaksi, sen voisi ottaa kaappikäyttöön.
Kyllä vain - siellä nukkuu Pirkko Limppu, leipurin tytär. 

Kesäpäivä ja prinsessakuisti.

Minkä väriseksi kuisti maalataan? Tai kuistin pirttikalusto. Jos kysyt Elna Inkeriltä - niin vastaus on vaaleanpunainen. Aina. Miksi? "Etkö tiedä? Koska pionitkin ovat vaaleanpunaisia. Kaikki ihana on aina vaaleanpunaista!" 

Veistokerhon tekeleitä.

Hyllyjä, naulakoita ja kaappeja ei kai koskaan ole liikaa. Ikivanha lautashylly jouti määräämättömäksi ajaksi lainaa eräästä pappilasta, vanha lääkekaappi oli Tarulan peruja - mutta muut tarpeet syntyi timpurismiehen veistokerhossa. Näyttävät ikivanhoilta, muttei ikää taida olla viikkoa enempää. 

Lempiveistokseni lienee pitkään porstuaan taituroitu koulunaulakko. Sisäänkäynti tahtoo olla vaan vielä niin ruokottomassa kunnossa, ettei kamera ulotu tänä kesänä sinne saakka… 

Keittiön kaapistot saimme purkutyön vastineeksi, siksi eriparisissa kaapistoissa oli varsinainen vaiva keittiön seinälle sovitettaessa. Sattumaa kyllä sekä leffakuvauksista lahjoitettu liesi, että kaapistot mahtuivat samalle seinustalle - mutta yhden kaapin alle ei sopivan mittaista hyllyä valmiina löytynytkään. Timpurimies taituroi siihen moisen avohyllyn, johon tosin sittemmin on saatu mummun vanha kahviastiasto paraatipaikalle…

Tarulan sisustusta ohjaa vain yksi sääntö - mitään ei osteta, ainakaan uutena. Kaikki tänne löytäytyneet kalusteet ovat joko talon vanhoja peruja - tai sitten lahjoituksena saatu. Sisustaminen on muutoin liian helppoa ja yksisilmäistä. Näin saamme vähän enemmän twistiä talon sisustukseen.