Otteita remonttialbumista "Ensisilmäyksestä viimenäkemään"

Mielen ja motivaation ruokkimiseksi on hetkittäin tarve paeta katsomaan kuvia, jotka räpsin Siimeksestä  ensisilmäyksellä 2009. Vaikkakin valmiiksi asti on vielä matkaa - kuvista huomaa miten pitkän ja pimeän matkan on tullut talopoloisen kanssa jo kulkeneeksi...

Vanhojen kaapistojen rungot oli niin kurjakuntoiset ettei niistä jäänyt mitään säästettäväksi - sääli vain, vanhan kierrättäminen on aina jotenkin hienotunteisempaa. Uusi kaapisto rakennettiin saunan ylijäämä paneleista. 

Lattiaan uponnut leivinuunin rohjake lähti kilonpalasina kankaalle. Kamiina sen sijaan löysi uuden elämän kamarin puolelta :) Tilalle löytynyt kotiliesi pelastettiin Äänekoskelta, serkun vanhasta pihamökistä. Takana oleva oviaukko jouduttiin paneloimaan umpeen, vaikkakin tässä räpsäisyssä vielä avonaisena.

Ah noita vaaleansinisiä kovalevyseiniä...! Kuvassa siis kamarinnurkkaus, paneeliseinän takana keittiön kaapistot.
Valaisimen olisin valmis luovuttamaan uuteen kotiin, puhdistan sen ja laitan paremman kuvan tänne kevään aikana. Ensimmäinen ehtiväinen saa sitä vielä ihan kivan ja toimivan kapistuksen kattoonsa.

Virttynyt vihreä ulkoasu ja lahonnut kuisti, joka jouduttiin nikkaroimaan perustuksia myöten uusiksi.
Tosin tässä vielä kuistin maalaus viimeistä metriä vaille valmis... Kuistin edustaja huutaa Norjanangervo-pensaita suojakseen.

Rehevöityneen pihan taakse kätkeytyi piharakennus, jonka toisessa päässä sijaa tekee puuliiteri - ja toisessa sauna. Sauna purettiin sisätiloiltaan maan tasalle ja uusi betonilaatta valettiin vanhan paikalle. Pihapuustoa raivattiin isolla kädellä ja nyt kuisti komistaa uuden saunan edustaa. Kuistin käsijohteet vielä maalaamatta...

Vanha kamiina löysi paikkansa kamarin kainalosta. Uskomaton tehopakkaus lämmittää koko alakerran hetkessä hellekeliksi - vaikka keskellä talvea. Jopa vanha horminpätkä tuli hyödynnettyksi, maalasin kirjavoituneen pinnan Hornalla mustaksi.

Otteita remonttialbumista: "tylsä kamarin nurkkaus"

Tylsä makuukamarin nurkkaus näyttäisi jotain pyytävän suojiinsa. Remonttiretkistä kuvassa muistuttaa vielä tuoli ja pieni pöytä, jonka äärellä on eräätkin hernekeitot evästetty... Kamarin ainoa paneloitu seinä rakennettiin erottamaan makuukamari ja keittiö toisistaan. Kamari oli läpikulkutila, jonka kahta seinustaa koristi ikkunat ja kahta seinustaa ovet. Yhden ainoaa ehjää seinää ei jäänyt - ja toisaalta keittiön puolella toistui sama ongelma. Nyt kaunis valkoinen seinä pyytäisi eteensä jotain, minkä parissa viipyä ja viihtyä... lukusoppi? Kirjoituspöytä? 

Loppuspurtti

Laiskasta blogaustahdista huolimatta taustalla on tapahtunut paljonkin.. ulkokuisti valmistui syksyn aikana, lattiat saivat kauttaaltaan vanhanajan harmaan väripinnan ja listat, kaikki ikkunapokat on kitattu ja maalattu, sähköt päivitetty ja - huoh - keittiön Kotiliesi toimii sittenkin! 


Suurin ilonaihe kaiken keskellä on surkean kännykkäkamerani vaihtuminen järkkärikameraan, joka toivottavasti kevään aikana tarkoittaa laadukkaampia kuvia ja parempia mummola-tunnelmia.


Siimes alkaa olla viimesilausta vailla, se silmää kiittävin vaihe - sisustaminen on vielä alkutekijöissään. Tosin paikotellen on lupa vielä maalisutiinkin tarttua, kunhan kelit vaihtuu keväämmiksi. Ainakin ulkopokien okrankeltaiset kokeilut peittyy takaisin valkoisiksi, ja ovet saavat mustan maalipinnan myös ulkorakennuksissa. 

Kamiina, jolle olin melkein antaa hatkat ensitapaamisella - onneksi
se saikin jäädä! Kivijalalla istuessaan, siitä tuli niin komea ja paikkaansa puolustava. 

Mikä suloinen kuisti! Mieleen palautuu se läkähdyttävän kuuma kesäpäivä
kun maalausurakan keskeytti vuoroin itkuinen vauva - ja vuoroin ukkonen.  Joskus
se voi näemmä ollä parista metristä kiinni - kun hermot (tai kurnivat vatsat) 
eivät enää suostu venymään saattaakseen hommat valmiiksi asti. 

Nyt lupa karata kirpputorilöytöjen pariin... vanhoista kodintekstiileistä on tarkoitus nikkaroida  saunan ja keittiön koristeiksi verhoja ja pyyhkeitä. Yritän pyristellä kuvia uudella kamerallani niistä tännekin..

Tölli kohenee, kesä hupenee...

Toimelias kevät kului töllin parissa niinä viikonloppuina kun säät, kalenteri ja vointi salli. Kesäkuussa käytiin hakemassa uusi perheenjäsen kotiin, viikkoa ennen synnytystä hioin vielä vanhoja lankkulattioita kahden huoneen verran. Ikkunoiden vuorilaudat lyötiin paikalleen ja maalattiin. Keittiö alkoi näyttämää jo koko lailla valmiilta...

Yhtäkkiä niinkin mitättömät asiat alkoivat nousta pinnalle, kun mistä löytäisi soveliaimmat verhotangot talovanhukseen...? 

Heinäkuussa töllipoloinen alkoi vihdoin saada fasaadipuoltaan ojennukseen; kuisti nousi harjakorkeuteen puolessa päivässä...

.... ja saunan terassi pääsi paikoilleen sekin! 

Mummolan unikuvia

Juuri kun olin hoksannut töllini nimen "Siimes" taipuvan englanniksi "See Mess" - päätin lakata parjaamasta poloistani ja sitä vastoin maalailla mielenmaisemiani blogiini helmikuuta hemmottelemaan.

Silloin kun pakkanen parjaa pahiten, ja kesä tuntuu kaukaiselta, on omituista uhrata ajatustakaan talolle joka kohentautuu kesä kohti. Kun pihat vihertää ja tupa punertaa, kalusteet pitää olla kuitenkin valmiina hetsillään. Eikä vanhaa taloa sovi millä tahansa tykötarpeilla ehostaa, kalusteet on kukin oman tarinansa tupaan tuomassa, kukin vaivalla haalittuja ja/tai kunnostettuja. Jokunen hetki sitten hummailin huuto.netissä ja silmäni sulivat valtavalle lautashyllylle... Pian löysin itseni kiljumasta kilpaa valkoisesta ja rappioromantisoituneesta tellingistä, jonka lihava hintalappu osoitti myyjän huonoa huumorintajua. Kunhan elämää nähnyt kalusteenkappale koreilee torpan seinällä, kainalossaan sylillinen vanhoja Arabian lautasia - unohtunee maksu- ja noutovaikeuksien aiheuttamat mielen halvaukset.

Suurimmat odotukset itsellä on vanhan vintin suhteen. Vintille kurkottava kapea portaikko tulee vaikeuttamaan tilan kalustamista, mutta parhaimmillaan vintistä kuoriutuisi Siimeksen sympaattisin syli..

...hiirien varjelema vanha vintti saisi varastaa kuvan mukaisen päiväuni-harmonian. Pehmeä punkka katonharjan alla on vissi tunnelman virittäjä sateenropinan yllättäessä.

Siimeksen vintti saa raakalaudoitetut seinät, valkoisella maalipinnalla.

Katon rajassa tarkkaileva leipävarras puolustaa paikkaansa koristekäytössä. Idea uhkaa tulla kopioiduksi..

Jokusen referenssikuvan voimaannuttamana ja nikkaroinnin puuskassa paranneltu tuoliveteraani. Kuluneet kantit ja pellavainen istuinpehmuste, arkkitehti Romppaisen lempipaikka.

Pakkasen pieksemä tammikuinen tölli

Pakkanen halvaannutti ajatuksetkin, -25 asteinen talvi ei tervehtinyt lämpimästi pimenevässä illassa kun parkkeerasin auton Siimeksen viereen.

Manasin mielessäni kameran unohtamista autoon mutta tölliin kiivettyäni (kuisti puuttui ja sisään hyppääminen vaati kevätjuhlaliikkeitä) katumus oli tiessään. Kuvattavaa oli vähän, tölli oli pimeä esiin purettuine tummentuine hirsineen ja hengityksen höyry teki pieniä pilviä puoliviileään sisätilaan. Ympärillä hurisi lämmittimet ja purettujen lankkulattioiden tilalla oli väliaikaisratkaisuja joiden välissä loikkiminen oli jo jonkinmoinen puhdetyö sekin.

Olin muista töistä väsynyt ja virttynyt enkä jaksanut kehua talopoloista uudistuvassa asussaan. Puolialastomana se odotti kaunista sanaa ja tyydyin paijaamaan repaleisen näköistä muuria äidillisesti, kertoen että hyvä siitä tulee. Pian se saisi kylkeensä Äänekoskelta kotiutuneen Siro50:n. 250-kiloinen jötikkä vaati liinojen lisäksi viisi miestä viereen ihmettelemään...

Löysin liiteristä vanhat "hikilankut" lenkkusiteineen ja sauvaparin, nahkasompineen. Hupaisat hiihtopelit pääsevät pirtin seinälle aikanaan, päätin. Vanhat puulaatikot liiterissä saisivat uuden paikan torpasta nekin.

Kiertelin tonttia ja sitä silmitöntä lumimäärää. En malttanut olla miettimättä miten ensi talvena tölli sulostuttaisi talvista sysmäläismaisemaa punaisessa asussaan - ja lohduttelin mieltäni, että ehkä koitos olisi vielä moisen haaveen väärtti. Ehkä talovanhuksen uusi vaaliva asukas levittäisi uuden kuistin eteen sylillisen havuja, lämmittäisi hempeät löylyt saunassaan ja huvittaisi itseään talvisella maalaistunnelmalla.

Joulukalenteri

Syksy kului kuin joulukalenterin parissa. Villen Mökkiapu raapi hirsien peittona piruilevia paneeleja ja kovalevyjä, katoista irvisteleviä haltex-ruutuja ja lattioilta sen seitsemät kerrokset muovimattoa, villaa, purua, hiekkaa, saastaa...



Vankat hirret oli ikävuosiaan vanhemmat, riveet roikkuivat jokseenkin reippaasti paikallaan ja se taianomainen näky niistä kauniista piiloon pakatuista seinistä sai kylmät väreet kiipeämään vilkkaasti selkäpiissa. Vuosikymmenet piilossa viruneet hirret tekivät tuvasta jylhän ja ylpeän. Miten pitkään sitä poloista olikaan piinattu mokomilla tilkkeillä!

Joulu tuli lähemmäksi ja jokainen Siimeksessä käynti sai ilonväreitä aikaan.
Mutainen piha oli kuivunut syksyn myötä, salaojitukset oli imeneet maassa vellovat vedet sivummalle ja korjattu kivijalka sai töllin näyttämään korkeammalta. Maansiirtokoneet oli tönineet kannot irti pihaa parkkiinnuttamasta ja monet kuormat soraa teki nekin pihaan ihmeitä.



Kuisti oli kohdannut viimeisen matkansa ja paikalle oli muurattu uusi kiviljalka vanhan paikalle. Kesällä uusi kuisti kiipeäisi tölliä koristamaan. Sen katveessa saa kesäiltaa odotella, tuijotella iltaa viljavalle pellolle ja kiitellä viimeistään siitä, että sai moisen talokaunottaren sylissä iltaa vastaanottaa. Niitä oli nykyisin niin harvassa, vanhoja talokaunottaria ja linnunmaidon lämpöisiä kesäiltoja.

Mummola vol 2 "Kumu"

Mummola vol 2 "Kumu" oli palkitseva savotta syksystä 2008 kesään 2009, vanha talo piharakennuksineen oli sisustuksiltaan vuosikymmenten keräilyerää ja ulkoasultaan ansaitsemaansa vaatimattomampi. Kaunis talo ei koskaan omalta tuntunut ja kun samana syksynä päätin irtisanoutua päivätyöstäni, ei taloudellisiin riskeihin ollut varaa.. Laitoimme talovanhuksen myyntiin ja kun ensimmäiset ostajakandit ajoivat pihaan ja tunnustivat kotiinsa tulleen, tuntui että talo sai arvoisensa omistajat.



Iloinen löydös seinän raosta: valokuva Kumun Pohjolan tilasta vuoden 1950 asussaan.



Urakka alkoi siitä päästä mikä eniten silmää kiusasi; vaaleansininen ulkoasu oli valju ja vaatimaton. Rehvakas punainen riemastutti entisen kyläkaupan hipiän (toukokuu 2009)


Lankkulattia sai vanhanajan harmaan sävyn ja seinät uuden tapettikerroksen (elokuu 2009)



Tupakeittiön kalustus ei ollut talon alkuperäistä jäämistöä, vaan edellisten asukkaiden huolettomuuksia. Kalusteiden hipiä vaihtui hilpeästä pinkistä harmoniseen valkoiseen. (elokuu 2009)



Jääkaapin sijoittaminen vanhan tuvan tunnelmaan, on aina vastenmielinen vaatimus. Senkkivanhus sievisti nurkkaa sen verran ettei puolitoistakerroksinen jääkaapin rumilus onnistunut täysin piinaamaan esteetikon päiväkahvihetkeä (elokuu 2009)



Vaivalla haalittu purkkikokoelma sai paraatipaikan tuvan avohyllyltä.



Papan vanha fillari ei ollut säälistä jäänyt vanhan koivun vartijaksi, vaan oli vaivalla paikkansa ansainnut ja Tuikkeenlahdesta asti tiluksille matkustanut (elokuu 2009)



Kamarin puolen kartanoromantiikkaa vaatimattomammassa paketissa. Pinkki uunin rohjake sai lähtöpassien sijaan sittenkin luvan vielä jäädä. Sävy vaan vaihtui valkoiseen. (elokuu 2009)



Päiväunien paraatipaikka, syli johon pääsi sadepäiviä pakoon hyvän kirjan pariin. (elokuu 2009)



Tapettitalon perinnetapetti oli kinkkinen viritettävä. Juhannusaatto oli jokusen tunnin päässä ja vieraat saapuvat aamulla varhain. Hanslankari halvaantui eväspullonsa tyhjennettyään ja noviisi jäi liisterisankonsa kanssa yksin pirttiin kiroilemaan. (kesäkuu 2009)



Lempikirjat tyrkyllä; pöydällä jota ei sitten koskaan ehdittykään maalata toiseen kertaan - kavala omantunnon kolkutus. (heinäkuu 2009)


Saunatuvan tunnelmaa. Sääli ettei vihdan tuoksu viihdy valokuvissa. (elokuu 2009) Maalit: Tikkurila Vinha (punainen ja okrankeltainen)

Ensimmäinen tomaattisato kiipesi torpan pieltä pitkin. Kumun makutestin vankkumaton voittaja 2009! (heinäkuu 2009)

Verannan kellastunut mäntypanelointi palkittiin valkoisella (elokuu 2009)