Iloinen löydös seinän raosta: valokuva Kumun Pohjolan tilasta vuoden 1950 asussaan.
Urakka alkoi siitä päästä mikä eniten silmää kiusasi; vaaleansininen ulkoasu oli valju ja vaatimaton. Rehvakas punainen riemastutti entisen kyläkaupan hipiän (toukokuu 2009)
Lankkulattia sai vanhanajan harmaan sävyn ja seinät uuden tapettikerroksen (elokuu 2009)
Tupakeittiön kalustus ei ollut talon alkuperäistä jäämistöä, vaan edellisten asukkaiden huolettomuuksia. Kalusteiden hipiä vaihtui hilpeästä pinkistä harmoniseen valkoiseen. (elokuu 2009)
Jääkaapin sijoittaminen vanhan tuvan tunnelmaan, on aina vastenmielinen vaatimus. Senkkivanhus sievisti nurkkaa sen verran ettei puolitoistakerroksinen jääkaapin rumilus onnistunut täysin piinaamaan esteetikon päiväkahvihetkeä (elokuu 2009)
Vaivalla haalittu purkkikokoelma sai paraatipaikan tuvan avohyllyltä.
Papan vanha fillari ei ollut säälistä jäänyt vanhan koivun vartijaksi, vaan oli vaivalla paikkansa ansainnut ja Tuikkeenlahdesta asti tiluksille matkustanut (elokuu 2009)

Kamarin puolen kartanoromantiikkaa vaatimattomammassa paketissa. Pinkki uunin rohjake sai lähtöpassien sijaan sittenkin luvan vielä jäädä. Sävy vaan vaihtui valkoiseen. (elokuu 2009)

Päiväunien paraatipaikka, syli johon pääsi sadepäiviä pakoon hyvän kirjan pariin. (elokuu 2009)

Tapettitalon perinnetapetti oli kinkkinen viritettävä. Juhannusaatto oli jokusen tunnin päässä ja vieraat saapuvat aamulla varhain. Hanslankari halvaantui eväspullonsa tyhjennettyään ja noviisi jäi liisterisankonsa kanssa yksin pirttiin kiroilemaan. (kesäkuu 2009)
Lempikirjat tyrkyllä; pöydällä jota ei sitten koskaan ehdittykään maalata toiseen kertaan - kavala omantunnon kolkutus. (heinäkuu 2009)

Saunatuvan tunnelmaa. Sääli ettei vihdan tuoksu viihdy valokuvissa. (elokuu 2009) Maalit: Tikkurila Vinha (punainen ja okrankeltainen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti