Suurin ilonaihe kaiken keskellä on surkean kännykkäkamerani vaihtuminen järkkärikameraan, joka toivottavasti kevään aikana tarkoittaa laadukkaampia kuvia ja parempia mummola-tunnelmia.
Siimes alkaa olla viimesilausta vailla, se silmää kiittävin vaihe - sisustaminen on vielä alkutekijöissään. Tosin paikotellen on lupa vielä maalisutiinkin tarttua, kunhan kelit vaihtuu keväämmiksi. Ainakin ulkopokien okrankeltaiset kokeilut peittyy takaisin valkoisiksi, ja ovet saavat mustan maalipinnan myös ulkorakennuksissa.
 |
| Kamiina, jolle olin melkein antaa hatkat ensitapaamisella - onneksi se saikin jäädä! Kivijalalla istuessaan, siitä tuli niin komea ja paikkaansa puolustava. |
 |
| Mikä suloinen kuisti! Mieleen palautuu se läkähdyttävän kuuma kesäpäivä kun maalausurakan keskeytti vuoroin itkuinen vauva - ja vuoroin ukkonen. Joskus se voi näemmä ollä parista metristä kiinni - kun hermot (tai kurnivat vatsat) eivät enää suostu venymään saattaakseen hommat valmiiksi asti. |
Nyt lupa karata kirpputorilöytöjen pariin... vanhoista kodintekstiileistä on tarkoitus nikkaroida saunan ja keittiön koristeiksi verhoja ja pyyhkeitä. Yritän pyristellä kuvia uudella kamerallani niistä tännekin..
