Otteita remonttialbumista "Ensisilmäyksestä viimenäkemään"

Mielen ja motivaation ruokkimiseksi on hetkittäin tarve paeta katsomaan kuvia, jotka räpsin Siimeksestä  ensisilmäyksellä 2009. Vaikkakin valmiiksi asti on vielä matkaa - kuvista huomaa miten pitkän ja pimeän matkan on tullut talopoloisen kanssa jo kulkeneeksi...

Vanhojen kaapistojen rungot oli niin kurjakuntoiset ettei niistä jäänyt mitään säästettäväksi - sääli vain, vanhan kierrättäminen on aina jotenkin hienotunteisempaa. Uusi kaapisto rakennettiin saunan ylijäämä paneleista. 

Lattiaan uponnut leivinuunin rohjake lähti kilonpalasina kankaalle. Kamiina sen sijaan löysi uuden elämän kamarin puolelta :) Tilalle löytynyt kotiliesi pelastettiin Äänekoskelta, serkun vanhasta pihamökistä. Takana oleva oviaukko jouduttiin paneloimaan umpeen, vaikkakin tässä räpsäisyssä vielä avonaisena.

Ah noita vaaleansinisiä kovalevyseiniä...! Kuvassa siis kamarinnurkkaus, paneeliseinän takana keittiön kaapistot.
Valaisimen olisin valmis luovuttamaan uuteen kotiin, puhdistan sen ja laitan paremman kuvan tänne kevään aikana. Ensimmäinen ehtiväinen saa sitä vielä ihan kivan ja toimivan kapistuksen kattoonsa.

Virttynyt vihreä ulkoasu ja lahonnut kuisti, joka jouduttiin nikkaroimaan perustuksia myöten uusiksi.
Tosin tässä vielä kuistin maalaus viimeistä metriä vaille valmis... Kuistin edustaja huutaa Norjanangervo-pensaita suojakseen.

Rehevöityneen pihan taakse kätkeytyi piharakennus, jonka toisessa päässä sijaa tekee puuliiteri - ja toisessa sauna. Sauna purettiin sisätiloiltaan maan tasalle ja uusi betonilaatta valettiin vanhan paikalle. Pihapuustoa raivattiin isolla kädellä ja nyt kuisti komistaa uuden saunan edustaa. Kuistin käsijohteet vielä maalaamatta...

Vanha kamiina löysi paikkansa kamarin kainalosta. Uskomaton tehopakkaus lämmittää koko alakerran hetkessä hellekeliksi - vaikka keskellä talvea. Jopa vanha horminpätkä tuli hyödynnettyksi, maalasin kirjavoituneen pinnan Hornalla mustaksi.

Otteita remonttialbumista: "tylsä kamarin nurkkaus"

Tylsä makuukamarin nurkkaus näyttäisi jotain pyytävän suojiinsa. Remonttiretkistä kuvassa muistuttaa vielä tuoli ja pieni pöytä, jonka äärellä on eräätkin hernekeitot evästetty... Kamarin ainoa paneloitu seinä rakennettiin erottamaan makuukamari ja keittiö toisistaan. Kamari oli läpikulkutila, jonka kahta seinustaa koristi ikkunat ja kahta seinustaa ovet. Yhden ainoaa ehjää seinää ei jäänyt - ja toisaalta keittiön puolella toistui sama ongelma. Nyt kaunis valkoinen seinä pyytäisi eteensä jotain, minkä parissa viipyä ja viihtyä... lukusoppi? Kirjoituspöytä? 

Loppuspurtti

Laiskasta blogaustahdista huolimatta taustalla on tapahtunut paljonkin.. ulkokuisti valmistui syksyn aikana, lattiat saivat kauttaaltaan vanhanajan harmaan väripinnan ja listat, kaikki ikkunapokat on kitattu ja maalattu, sähköt päivitetty ja - huoh - keittiön Kotiliesi toimii sittenkin! 


Suurin ilonaihe kaiken keskellä on surkean kännykkäkamerani vaihtuminen järkkärikameraan, joka toivottavasti kevään aikana tarkoittaa laadukkaampia kuvia ja parempia mummola-tunnelmia.


Siimes alkaa olla viimesilausta vailla, se silmää kiittävin vaihe - sisustaminen on vielä alkutekijöissään. Tosin paikotellen on lupa vielä maalisutiinkin tarttua, kunhan kelit vaihtuu keväämmiksi. Ainakin ulkopokien okrankeltaiset kokeilut peittyy takaisin valkoisiksi, ja ovet saavat mustan maalipinnan myös ulkorakennuksissa. 

Kamiina, jolle olin melkein antaa hatkat ensitapaamisella - onneksi
se saikin jäädä! Kivijalalla istuessaan, siitä tuli niin komea ja paikkaansa puolustava. 

Mikä suloinen kuisti! Mieleen palautuu se läkähdyttävän kuuma kesäpäivä
kun maalausurakan keskeytti vuoroin itkuinen vauva - ja vuoroin ukkonen.  Joskus
se voi näemmä ollä parista metristä kiinni - kun hermot (tai kurnivat vatsat) 
eivät enää suostu venymään saattaakseen hommat valmiiksi asti. 

Nyt lupa karata kirpputorilöytöjen pariin... vanhoista kodintekstiileistä on tarkoitus nikkaroida  saunan ja keittiön koristeiksi verhoja ja pyyhkeitä. Yritän pyristellä kuvia uudella kamerallani niistä tännekin..

Tölli kohenee, kesä hupenee...

Toimelias kevät kului töllin parissa niinä viikonloppuina kun säät, kalenteri ja vointi salli. Kesäkuussa käytiin hakemassa uusi perheenjäsen kotiin, viikkoa ennen synnytystä hioin vielä vanhoja lankkulattioita kahden huoneen verran. Ikkunoiden vuorilaudat lyötiin paikalleen ja maalattiin. Keittiö alkoi näyttämää jo koko lailla valmiilta...

Yhtäkkiä niinkin mitättömät asiat alkoivat nousta pinnalle, kun mistä löytäisi soveliaimmat verhotangot talovanhukseen...? 

Heinäkuussa töllipoloinen alkoi vihdoin saada fasaadipuoltaan ojennukseen; kuisti nousi harjakorkeuteen puolessa päivässä...

.... ja saunan terassi pääsi paikoilleen sekin! 

Pakkasen pieksemä tammikuinen tölli

Pakkanen halvaannutti ajatuksetkin, -25 asteinen talvi ei tervehtinyt lämpimästi pimenevässä illassa kun parkkeerasin auton Siimeksen viereen.

Manasin mielessäni kameran unohtamista autoon mutta tölliin kiivettyäni (kuisti puuttui ja sisään hyppääminen vaati kevätjuhlaliikkeitä) katumus oli tiessään. Kuvattavaa oli vähän, tölli oli pimeä esiin purettuine tummentuine hirsineen ja hengityksen höyry teki pieniä pilviä puoliviileään sisätilaan. Ympärillä hurisi lämmittimet ja purettujen lankkulattioiden tilalla oli väliaikaisratkaisuja joiden välissä loikkiminen oli jo jonkinmoinen puhdetyö sekin.

Olin muista töistä väsynyt ja virttynyt enkä jaksanut kehua talopoloista uudistuvassa asussaan. Puolialastomana se odotti kaunista sanaa ja tyydyin paijaamaan repaleisen näköistä muuria äidillisesti, kertoen että hyvä siitä tulee. Pian se saisi kylkeensä Äänekoskelta kotiutuneen Siro50:n. 250-kiloinen jötikkä vaati liinojen lisäksi viisi miestä viereen ihmettelemään...

Löysin liiteristä vanhat "hikilankut" lenkkusiteineen ja sauvaparin, nahkasompineen. Hupaisat hiihtopelit pääsevät pirtin seinälle aikanaan, päätin. Vanhat puulaatikot liiterissä saisivat uuden paikan torpasta nekin.

Kiertelin tonttia ja sitä silmitöntä lumimäärää. En malttanut olla miettimättä miten ensi talvena tölli sulostuttaisi talvista sysmäläismaisemaa punaisessa asussaan - ja lohduttelin mieltäni, että ehkä koitos olisi vielä moisen haaveen väärtti. Ehkä talovanhuksen uusi vaaliva asukas levittäisi uuden kuistin eteen sylillisen havuja, lämmittäisi hempeät löylyt saunassaan ja huvittaisi itseään talvisella maalaistunnelmalla.